Varaždin: kauniita taloja, museoita, jäätelöä ja barokkimusiikkia

Viimeiseen puoleentoista viikkoon on taas mahtunut niin paljon, että mitähän tässä ensin raportoisi! Kaksi käyntiä Varaždinin kaupungissa, jokunen työpäivä ja sitten hauska ja monivaiheinen kolmivuorokautinen vanhempieni kanssa, jotka saapuivat Suomesta pikavisiitille.

Aloitetaan kuitenkin Varaždinista, joka sijaitseen noin 50 kilometriä Koprivnicasta luoteeseen ja joka tunnetaan myös kroatialaisena "pikku-Wieninä". Olin törmännyt Varaždinin vuotuiseen barokkifestivaaliin (Varaždinske barokne večeri, eli Varaždinin barokki-illat) jo suunnitellessani Koprivnicaan tuloa ja yksi tälle syksylle asettamistani tavoitteista oli päästä johonkin konserttiin festivaalille. Jossain vaiheessa keksin, että voisinkin suunnata komeasti festivaalin avauskonserttiin (pe 27.9.) ja varasin hotellihuoneen. Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun soitin lipputoimistoon, josta kerrottiin, että konsertti onkin loppuunmyyty. Varasuunnitelmani oli, että matkustan joka tapauksessa perjantaina Varaždiniin ja avauskonsertin sijasta menen sitten lauantai-aamun kahvikonserttiin. No, muuten hyvä, mutta lipputoimistosta kerrottiin, että lauantain konsertti onkin Trakošćanin linnassa, noin 40 kilometrin päässä Varaždinista.

Pohdiskelin, perunko koko Varaždiniin menon, mutta olin jo niin orientoitunut retkeen, että päätin sitten mennä sinne vaikka pelkästään turistimielessä. Näin päätettyäni kirjastolle ilmaantui aiemmassa postissa mainitsemani urkuri Natalija Imbrišak, joka kysyi haluanko lähteä maanantaina kuulemaan kahta konserttia barokkijuhlille. Haluan, jippii! Sovimme siis Natalijan kanssa, että menemme maanantaina konserttiin ja minä menen ensin viikonloppuna Varaždiniin muuten vaan.

Niinpä olin Varaždinissa barokkijuhlien avajaisiltana, vaikken konserttiin päässytkään. Kokemus oli joka tapauksessa vaikuttava: koko keskusta oli mukana juhlatunnelmassa valaistusta ja roolipukuihin pukeutuneita ihmisiä myöten ja avajaiskonsertti heijastettiin vedestä muodostetulle "valkokankaalle". Loppujen lopuksi konsertin ulkopuolelle jääminen oli aivan mainio kohtalo: avajaiskonsertti oli selkeästi rikkaiden ihmisten edustustapahtuma, johon tärkeät henkilöt tulivat näyttäytymään. Valaistukseen ja vesiseinän kaltaisiin erikoisuuksiin oli todennäköisesti palanut kuna jos toinenkin ja julkimot astelivat katedraaliin punaista mattoa pitkin tv-kameroiden surratessa. Minä sen sijaan seisoskelin kadulla ja söin erittäin tyytyväisenä suklaa-juustokakku-stracciatellajäätelöäni nauttien musiikista, joka kuului kaiuttimista hyvin sinnekin.

Kunniavartio ja jotain tärkeitä henkilöitä katedraalin edessä

Barokkiteemaan oli todella panostettu: kaduilla kulki hienoja neitejä ja herroja.

Varaždinin keskusaukio festivaaliasussa.

Seuraavana päivänä kiertelin kaupunkia ja vaikken ole Wienissä käynyt, niin uskon vertauksen olevan ihan osuva. Varaždin toimi 1700-luvulla parin vuosikymmenen ajan Kroatian pääkaupunkina ja tuona aikana arkkitehtuuriin todella panostettiin. Kaupunki paloi maan tasalle 1776, minkä jälkeen hallinto siirtyi takaisin Zagrebiin. Uudelleenrakennus oli kuitenkin nopeaa ja kaupungin nykyasu on peräisin 1800-luvun vaihteesta.

Vierailin kaupunginmuseossa, joka sijaitsee komeasti 1300-luvulta peräisin olevassa Varaždinin linnassa. 

Varaždinin linna

En ole mikään sisustusihminen ja etenkin kaikenlaiset turhat koriste-esineet ovat menettäneet viehätyksensä lapsuuden jälkeen, mutta täytyy sanoa, että kaupunginmuseon kokoelmat herättivät hetkeksi uinuvan "sievistelijän". Huokailin ihastuneena vanhoja astioita, koristepatsaita ja kelloja esittelevien vitriinien edessä.

Koriste-esineitä 1700- ja 1800-luvuilta

Kellotaidetta

Museossa oli myös eri aikakausien mukaan sisustettuja huoneita ja paljon muotokuvia, joista osa oli hauskan persoonallisia, kuten tämä täti, joka ensisilmäyksellä näyttäisi sovittelevan kumihanskaa käteensä:

Kaupunginmuseon jälkeen katuja talsiessani törmäsin mielenkiintoisen näköiseen "enkelimuseoon" ja päätin kurkistaa sisään. Museo paljastuikin paikallisen taiteilija Željko Prstecin elämäntyöksi ja ihmeekseni pidin myös hänen enkeleistään. Leijaileekohan Varaždinin ilmassa jotain taikapölyä, joka saa pitämään kaikesta, mikä yleensä tuntuu kornilta? 

Erityisesti tämän taulun olisin mieluusti vaikka ostanut omakseni

Ensivisiittini Varaždiniin oli siis varsin onnistunut ja lauantaina junailin takaisin Koprivnicaan. Maanantaina olikin sitten aika lähteä Varaždiniin konserttimatkalle ja yllätykseni oli suuri, kun sain autokyydin ja hyvän seuran lisäksi Natalijalta ilmaisliput molempiin konsertteihin! Ne ovat kuulemma työsuhde-etu - hän opettaa Varaždinin musiikkiakatemiassa. Ensimmäisenä oli vuorossa zagrebilaisen Ante Kešaurekin urkukonsertti katedraalissa. Kešaurek soitti Bachia ja niin musiikki, tulkinta kuin tunnelmakin olivat mahtavia. Myös katedraali itsessään oli vaikuttava näky, joskin koristeellisuudessaan jo melko yliampuva (olin selvästi palautunut omaksi, glitteriä kammoavaksi itsekseni). 

Tämän jälkeen suuntasimme toiseen etappiin, joka oli kahden cembalon ja viola da gamban salonkikonsertti vähän matkan päässä katedraalilta Galerija Sermagessa. Sielläkin soitettiin Bachia, mutta lisäksi ohjelmistossa oli Telemannia. Pavao Mašićin, Tomaž Sevšekin ja Domen Marinčićin soittoa olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan. Tunnelma oli hauskan intiimi ja soittajat huippuluokkaa.

Konserttien jälkeen olin väsynyt, mutta onnellinen. Tähän päättyy pitkähkö (muttei siltikään läheskään kaikenkattava) raporttini Varaždinista. Hieno kaupunki!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

I visited Varaždin twice in a very short time: first I was there at the night when baroque music festival started, but I couldn't get a ticket for the first concert. It was still a nice visit, and I listened to the concert outside, eating chocolate-cheesecake-stracciatella icecream. Next day I did some sightseeing, and visited two museums: town museum in the castle, and Angel museum. Although I didn't get to any concerts on this trip, I was invited to two concerts by organist Natalija Imbrišak on the following Monday. She took me to one organ concert, and one concert with two cembalos and one viola da gamba. The concerts were amazing, and Varaždin is a beautiful town!

Zagreb - rakkautta ensisilmäyksellä / Zagreb - love at first sight

Perjantaina lähdin junailemaan kohti Zagrebia, tarkoituksena osallistua lauantaina järjestetylle retkelle Rastoken kylän kautta Plitvicen kansallispuistoon. Lähtö retkelle oli lauantai-aamuna klo 8 Zagrebin bussiasemalta, joten päätin mennä Zagrebiin jo perjantaina - muuten olisi pitänyt lähteä Koprivnicasta aamulla klo 5, mikä on näillä aamu-unigeeneillä erittäin ikävä vaihtoehto. Zagrebin piti olla lähinnä välietappi ja nukkumapaikka ennen varsinaista retkeä, mutta kaupunki näytti minulle niin kauniit kasvot, että siellä vietetty ilta ansaitsee oman blogipostinsa.

Koprivnica on n. 90 kilometrin päässä pääkaupunki Zagrebista ja junamatka kestää reilusta tunnista puoleentoista, riippuen junan laadusta. Heti kun astuin juna-aseman ovista kaupungin puolelle, tuli tunne että täällä minä viihdyn. Vastassa oli sateinen kaupunki, jossa ratikat jymistelivät ja ihmiset kiirehtivät kohti sateensuojaa. Kaiken vilinän taustalla näkyi sinistä taivasta ja kaupungin laidalla kohoava Medvednica ("karhuvuori"). Minulla kun ei ollut kiirettä, jäin hetkeksi fiilistelemään ensitunnelmaa ja odottamaan sateen taukoamista aseman katokseen.

Hetken päästä lähdin kuitenkin sateeseen talsimaan ja löysin nopeasti Palmer's Lodge -hostellin, josta olin varannut paikan kuuden hengen huoneesta. Majapaikka osoittautui oikein mukavaksi ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan (15 eurolla sai käyttöönsä mukavan pedin, hyvän kylppärin ja siistin keittiön). Sateen tauottua lähdin katselemaan kaupunkia. Halusin hyödyntää valoisan ajan ja nähdä päänähtävyydet, ennen kuin pimeä laskeutuu. Täällä se nimittäin laskeutuu todella vauhdilla sitten, kun laskeutuu ja Suomen kesän jälkeen siihen on ollut vähän vaikea tottua! 

Halusin käyttää tämän ensivisiittini kaupungin tunnelmasta ja kaduista nauttimiseen, joten en ollut valinnut mitään erityisiä vierailukohteita, vaan säästän museot ynnä muun seuraavaan kertaan. Kuten sanottu, kaupunki todella näytti minulle parhaat puolensa. Tässä kuvakavalkadi, josta toivottavasti välittyy edes osa hienosta tunnelmasta. Omissa muistoissani se kyllä tulee säilymään!

Rautatieasema - aurinkokin alkoi paistaa.

Kuningas Tomislavin puisto ja Umjetnički paviljon ("taidepaviljonki").

Trg bana Jelačića. Vanha ja uusi Kroatia edustettuna. :)

Kauppaa Jelačićin torilla.

Kirjailija August Šenoa.

Koprivnicassa ollaan ylpeitä siitä, että kroatialaisen naivistitaiteen kehto sijaitsee Koprivnica-Križevcin piirikunnassa, Hlebinen kylässä. Naivistista taidetta on esillä myös Zagrebissa.

Kravatti on kroatialainen keksintö, peräisin 1600-luvun palkkasotureilta.

Kamenita vrata

Ylläolevan kuvan keskivaiheilla näkyvä rakennus, jonne johtaa "musta aukko" on Kamenita vrata, keskiaikaiseen Gradecin kaupunginosaan johtava kiviportti. Nykyään portin sisällä on alttari, jonka luo ihmiset tulevat hiljentymään ja rukoilemaan. Vaikuttava, hiljainen paikka keskellä kaupungin vilinää. Jokainen ohikulkija teki vähintään ristinmerkin tai kumarsi alttarille sen ohittaessaan. Lisäksi portin nurkassa oli penkkejä, joilla ihmiset istuivat niin hiljaa, etten ensin huomannut siellä ketään olevankaan. Myös rakennuksen katolla oleva "aamutähti" oli mielenkiintoisen näköinen, mihinkähän sen juuret juontavat?

Crkva sv. Marka

Hassu ukkeli talon nurkalla paljastui 1500-luvulla vaikuttaneeksi kansallissankari Matija Gubeciksi.

Illan kuluessa päämäärätön kävelyretkeni osui sopivasti Lotrščakin tornin liepeille ja - kiitos Lonely Planetin - satuin muistamaan, että tornin näköalatasanteelta näkee koko kaupungin. Maksoin siis mukisematta 20 kunan pääsymaksun (n. 2,70 euroa) ja kiipustin kierreportaita pitkin ylös. Ei kaduttanut.

Kula Lotrščak

En sano, että näkymät olivat joka pennin arvoiset, sillä ne olivat niiiin paljon enemmän.

Tornista näkyi ukkospilviä ja salamointia kahdella suunnalla, mutta keskinkertaisilla kuvaustaidoillani
salamoita ei kuviin vangittu.

Pilvet roikkuivat raskaina kaupungin yllä.

Sitten aurinko laski.

Ja kadut pimenivät.

Kaduilla kuuli musiikkia joka lähtöön. Istahdin terassille kuuntelemaan irkkuduoa.

Illan päätteeksi kävellessäni jo hostellille päin törmäsin taianomaiseen näkyyn Nikola Šubić Zrinskin puistossa. Juhlavalot loistivat puissa, ihmiset tanssivat ja taustalla soi Engelbert Humperdinckin Les Bicyclettes De Belsize. Tunnelma oli lumoavan kaunis, hymyssä suin ja tippa linssissä nautin täydellisestä hetkestä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy raporttini Zagrebista. Seuraavalla kerralla matkani jatkuu kohti Rastoken kylää ja Plitviceä!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

I think it's enough to say that I had a wonderful evening in Zagreb, I'll let the pictures speak for themselves. :) Beautiful city, beautiful atmosphere. In the last two pictures there's a dance in Zrinjevac. I was walking past the square, returning to the hostel when I had to stay and enjoy the magical moment. In the background the song Les Bicyclettes De Belsize by Engelbert Humperdinck was playing, people were dancing, and the lights were amazingly beautiful. Perfect ending for a perfect evening in Zagreb. Next time I'll continue to Rastoke and Plitvice!