Työtä lokakuun lämmössä - Work in the heat of October

Kuten otsikosta näkyy, täällä on ollut epätavallisen lämmin lokakuu. Viime päiviin asti saatiin Koprivnicassa nauttia t-paitakeleistä, mikä ei täällä kuulemma ole lainkaan normaalia lokakuun lopulla. No, minua ei ole lämpö haitannut ja nyt olemmekin jo palanneet vuodenaikaan sopivaan, viileämpään ilmanalaan. Lokakuun alkupuoli kului Zadarin reissun ja sen valmistelun merkeissä, mutta sieltä palattua oli aika palata Koprivnican arkeen. Työn puolesta kuun loppupuoli on ollut lähinnä marraskuun ohjelmien valmistelua (edessä ainakin kolme englannin työpajaa, musiikkiesityksiä kahdessa juhlatilaisuudessa, kaksi luentoa suomalaisesta kulttuurista, yhteiskunnasta ja kirjastoista, sekä suomalaisen musiikin ilta), mutta on siihen mahtunut vähän muutakin.

Pari viikkoa sitten osallistuin kulttuurikahvila Pixelissä runoiltaan, jossa lausuin muutamia suomalaisia runoja. Suomen tukijoukkojen ansiokkaalla avustuksella (kiitokset äidille ja velipojalle) olin valinnut yhdeksän runoa, jotka lausuin suomeksi.

"Voi tätä hoppua hoppua hoppua
huusivat perunat, voi tätä hoppua"... (Kirsi Kunnas)

Mukaan valikoituivat

Yli metsän koitti jo päivän koi (Eino Leino),
Lapsuuden maa (Lauri Pohjanpää),
Kakskymmentä suvea (Aila Meriluoto),
Kattila ja perunat (Kirsi Kunnas),
Suomalainen (Jorma Etto),
Katson penkiltä (Risto Rasa),
Kun mummot kuolevat (Eeva Kilpi),
Lokakuun seitsemäs päivä (Jukka Itkonen)

ja viimeisenä mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä veljeni Pekka Kytömäen nimetön runo, joka kuuluu näin:

Havahduin varhain.

Harhailin kautta rantain,

halki puutarhain,

aivan varkain.

Minä mietteineni vain.

(Pekka Kytömäki, 2013)

Purkitetut runoilijat Pixelin pöydässä

Tein hätäpäissäni runoista käännökset englanniksi, lukuun ottamatta Pekan runoa, jonka runoilija käänsi itse ja Kirsi Kunnaksen runoa, josta löytyi Herbert Lomasin tekemä, hauska englanninkielinen käännös. Käännöksiä en lausunut vaan ne jaettiin kahvilan pöytiin, joten kuulijat pystyivät seurailemaan, mistä oli kysymys. Erityisen suosion saavutti Kirsi Kunnaksen Kattila ja perunat ja kyseltiin myös, onko Pekka Kytömäen runoista enempää käännöksiä. Toivon mukaan lähitulevaisuudessa on! Kulttuurikahvila Pixel ja sitä pyörittävät ihmiset ansaitsevat oman blogikirjoituksensa lähiaikoina. Kahvila on ollut tärkeässä osassa koko Koprivnican vierailuni ajan, Pixelin porukka otti minut alusta asti avosylin vastaan ja heidän kanssaan olen viettänyt monta rattoisaa syysiltaa.

Lokakuussa osallistuin eräänä lauantai-aamuna myös kirjastolla kuukausittain järjestettävään vauvojen ja taaperoiden satutuntiin. Ohjelma pyörii yhteistyössä paikallisten lastentarhanopettajien kanssa ja ideana on satujen lukemisen lisäksi esitellä laadukkaita kuvakirjoja, laulaa ja leikkiä. Tapahtuma on niin suosittu, että osallistujat jaetaan nykyisin kolmeen ryhmään. Tällä kertaa teemana oli "Hyvää syntymäpäivää" satutuntien viisivuotistaipaleen juhlistamiseksi. 

Ensin tärkein, eli koristelu.

Danijela kertoo synttäriaiheisista kuvakirjoista. Pienimpien lasten ryhmälle ei luettu lainkaan perinteisen satutunnin tyyliin, vaan ideana oli leikkiä ja laulaa ja halutessaan lasten vanhemmat saivat lukea heille itse.


Hieman isommille lapsille kerrottiin satuja läpivalaistuja kuvia hyödyntäen.

Minun oli tarkoitus lähinnä seurata tapahtumia sivusta, mutta yleisön pyynnöstä lauloin muutamia suomalaisia lastenlauluja. Lyhyellä varoitusajalla (n. 5 minuuttia) en meinannut ensin saada päähäni juuri mitään, mutta lopulta lauluja alkoi putkahdella muistin lokeroista parinkymmenen vuoden takaa. Lauloin mm. Ihhahhaa, ihhahhaa hepo hirnahtaa ja Asikkalan puiset rattaat. Erityisesti heppalaulusta pidettiin. Lopulta bileet muuttuivat vallan hurjiksi, eikä tanssimisesta meinannut tulla loppua! 

Lopuksi keräännyttiin vielä synttärikakun ympärille ryhmäkuvaan: 

Sretan rođendan!

Juhlien jälkeen oli aika palata ruotuun. Kuten Zadar-jutun yhteydessä mainitsin, minut pyydettiin Zagrebin pääkirjastoon luennoimaan ja tämä luento oli ohjelmassa eilen. Yleisönä oli Zagrebin sivukirjastojen ja pääkirjaston henkilökuntaa ja minun toivottiin kertovan Sastamalan kaupunginkirjastosta, päivänpolttavista aiheista suomalaisten kirjastolaisten keskuudessa sekä työvaihdostani Kroatiassa. Esitelmän koostaminen oli työn ja tuskan takana, kun pyörittelin päässäni vaikka mitä mahdollisia aiheita mediakasvatukseen ja asiakaslähtöisyyteen ynnä muuhun liittyen. Lopulta päätin, että nostan esille kirjastojen verkkopalvelut ja verkkokirjastotyön (lähinnä PIKI-verkkokirjastoa esimerkkinä käyttäen) ja puhun monikulttuurisuudesta, niin kuin Zadarissakin. Selviydyin esityksestä suunnilleen kunnialla, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Suurimpana haasteena oli ärhäkkä flunssa, jonka pelkäsin estävän koko Zagrebin reissun. Yskä ja nuha pysyivät kuitenkin aisoissa esityksen ajan ja sain parilta kuulijalta hyvää palautetta, joten eiköhän esityksestä joku jotakin saanut irti.

Hyväntuulinen yleisö

Liikkeelle lähdettiin Sastamalasta ja lopuksi päädyttiin Koprivnicaan.

Minulle pidettiin myös esittelykierros Zagrebin pääkirjastossa, joka sijaitsee Koprivnican kirjaston tapaan 1800-luvun rakennuksessa, useassa kerroksessa. 

Zagrebin pääkirjaston julkisivu. Talo on rakennettu alunperin yksityisasunnoksi.

Kirjastotalon tunnistaa helposti katolla seisovasta kultaisesta enkelistä.

Rakennus on hieno, mutta tilat ovat epäkäytännölliset ja kaikki paikat tupaten täynnä (etenkin varasto, jonka pursuamisesta en kehdannut ottaa kuvia kun kirjastoa esittelevä kollega vaikutti siinä kohdassa muutenkin niin onnettomalta). Käsikirjasto on suuri ja kirjat lasikaapeissa, mikä antoi melkoisen vanhanaikaisen vaikutelman. 

Sitä en kyllä huomannut tarkistaa, oliko käsikirjaston lasikaapeissa lukot.


Aikuistenosasto on viihtyisä ja sijaitsee katutasossa. Siellä kirjat ovat kyllä avohyllyissä.


Kirjaston sisääntuloaulaa hyödynnetään näyttelytilana.


Metsätaidetta


Värikäs ja suurehko lastenosasto sijaitsee eri rakennuksessa, joskin vain yhden talon päässä kirjastotalosta.


Näyttely lastenosastolla esitteli paikalliseen tyylin koristeltuja leluja.

Kirjaston mielenkiintoisin tila oli näyttely- ja monitoimitila joka sijaitsee ullakolla, osittain katolla olevan kupolin sisällä. Ainutlaatuinen paikka järjestää monenlaista toimintaa, joskin käytännöllisyydestä ja esteettömyydestä voidaan jälleen olla montaa mieltä. Zagrebin kirjastosta sentään löytyy hissi, toisin kuin Koprivnicasta.

Ullakkohuoneessa oli kotoisa tunnelma.

Ullakon nurkkaan pinotut, värikkäät istuintyynyt toivat tilaan hauskaa epävirallisuutta.

Lopputulemana tästä Kroatian yleisten kirjastojen päämajasta jäi minulle varsin sekava kuva, mikä johtunee myös esittelykierrosta vaivanneesta ajanpuutteesta. Koprivnican kirjasto tuntuu huomattavasti paremmin organisoidulta ja uudenaikaisemmalta, mutta tietysti Koprivnicassa pelataan myös huomattavasti pienempien aineistomäärien ja erilaisten velvoitteiden kanssa. Pitäisi perehtyä Zagrebin kirjaston toimintaan paremmin, jotta voisin muodostaa kokonaiskuvan, sillä nyt puhun kirjastosta lähinnä ensivaikutelman perusteella.

Zagrebin kaupungista jäi sama vaikutelma kuin ennenkin: jostain syystä tunnen siellä aina oloni tavattoman kotoisaksi. Nappasin leipomosta mukaan croissantin ja kahvin ja suuntasin rautatieasemalle, mistä raiteet veivät jälleen kohti Koprivnicaa.

Zagreb Glavni Kolodvor - päärautatieasema

Lokakuun lämmössä olen harrastanut myös syysretkeilyä Koprivnicassa ja lähiseuduilla, mutta siitä enemmän ensikerralla!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

In October I have mostly prepared my programs for November, but there I've had time to do a bit something else as well. I took part in a poetry evening in Kulturno Kreativni Centar Pixel, where I read Finnish poetry. At the library I took part in a storytelling hour for babies and small children, where the theme was "Happy birthday". In the storytelling hour I also sang some childrens' songs in Finnish. 

Yesterday I travelled to Zagreb, where I had a presentation at Zagreb city library about Sastamala, Finnish library work and my work here in Koprivnica. I also had a chance to take a tour at Zagreb city library. 

Kroatialaista naivistitaidetta ja kaupunkilaiselämää perhepiirissä - Croatian Naïve art and city life with the family

Takana on uskomaton viiden päivän reissu Zadariin työn ja huvin merkeissä. Haluan kuitenkin ensin tuoda blogin ajantasalle, jottei mitään merkittävää jää raportoimatta! Eipä sillä, että muutenkaan saisin raportoitua tänne kuin murto-osan kaikesta mitä tapahtuu, mutta yritetään nyt pitää edes jotenkin homma hanskassa. Siispä palaamme nyt hetkeksi syyskuun puolelle. (Pahoittelut ajoittaisista, oudoista fonttivaihteluista... Yritin parhaani, mutta blogger ja minä emme puhu samaa kieltä. Uskon kuitenkin, että sisältö on muotoseikkoja oleellisempaa.)

Syyskuun lopulla sain ensimmäiset ja odotetut vieraat Suomesta: äiti ja isä tulivat käymään! Kolmessa vuorokaudessa ehdimme nähdä yhtä ja toista. Ensimmäisenä iltana katselimme kaupunkia, minkä jälkeen kirjastonjohtaja Dijana oli miehensä kanssa kutsunut meidät kotiinsa illalliselle. Siellä tuli mainioiden ruokien ja itsetehtyjen rakijoiden (hedelmistä, marjoista, pähkinöistä jne. valmistettava likööri) maistelun lomassa pohdittua niin Kroatian kuin Suomen yhteiskuntaa ja taloustilannetta, sekä kirjastotyötä (meidän perheessä kirjastonhoitajuus on periytynyt äidiltä tyttärelle, joten olen alan naisia jo toisessa polvessa. Niinpä enemmistö paikallaolijoista oli kirjastolaisia). Ilta oli oikein mukava ja kaikki osapuolet olivat iloisia, kun saivat viimein tavata toisensa.

Toisena päivänä vierailimme Golan ja Hlebinen kylissä ihailemassa naivistista taidetta. Kuten ehkä mainitsin jossakin aiemmassa postissa, Koprivnican piirikunnassa sijaitseva Hlebinen kylä tunnetaan ympäri Kroatian (ja maailman) omintakeisen, paikallisin naivistitaiteen tyylin syntypaikkana ja koulukunnan kotina. Hlebinessä sijaitsee naivistitaiteen museo, sekä tyylisuunnan pioneeri Ivan Generalićin (1914 - 1992) ja hänen poikansa, yhtä kuuluisan naivistitaiteilija Josip Generalićin (1935 - 2004) kotitalo ja galleria. Ystäväni Helena suositteli, että vierailisimme näiden gallerioiden lisäksi hieman kauempana Golan kylässä, jossa sijaitsee taiteilija Ivan Večenaj'n (1920 - 2013) galleria. Naivistitaiteen galleriat löivät meidät täysin ällikällä ja saimme tutustua meille aivan uuteen ja vaikuttavaan taiteen lajiin. 

Aloitimme kierroksen Golasta, missä meitä odottivat keväällä 92-vuotiaana menehtyneen Ivan Večenaj'n pojantytär äiteineen. He olivat suunnattoman iloisia, että olimme kiinnostuneet Ivanin taiteesta ja saimme todella lämpimän vastaanoton. Taiteilijan pojantytär kertoi meille isoisästään ja esitteli tämän galleriaa, työhuonetta ja taidetta suurella kunnioituksella. 

Taiteilija Ivan Večenaj

Ivan Večenaj'n työpöytä

Ivan Večenaj'n galleriassa saimme tietää, että tämän naivistisen tyylisuunnan erityispiirre on, että maalaukset on tehty lasille. Vähitellen meille alkoi valjeta, miten käsittämättömän vaativasta prosessista on kyse: maalaus pitää tehdä peilikuvana lasin nurjalle puolelle ja joka ikinen yksityiskohta on saatava kerralla kohdalleen, sillä mitään ei voi muuttaa jälkeenpäin. Myös maalausten käsittely on todella vaikeaa ja raskasta, sillä lasia pitää jatkuvasti käännellä nähdäkseen, miltä kuva näyttää oikealla puolella. Tämän jälkeen kiersimme galleriaa suut auki hämmästyksestä, toinen toistaan upeampia, kekseliäämpiä ja yksityiskohtaisempia maalauksia ihaillen. 

Oma lempitauluni oli tämä perhospilvi. Läheltä katsoessa huomasi joka ikisen perhosen olevan tarkkaan harkittu ja erilainen.

Ivan Večenaj'n vaimon muotokuva

Ivan Večenaj'n isän muotokuva

Maalaismaisema, perinteinen aihe Večenaj'n edustamassa naivistisuuntauksessa

Osa maalauksista oli aiheiltaan ja toteutukseltaan huomattavasti synkempiä ja hyvin kaukana ylemmän kuvan kaltaisesta hilpeästä maaseutukuvauksesta.

Ja aivan kuin pällistyksemme ei olisi vielä ollut täydellinen upeiden taulujen edessä - meille tarjottiin lopuksi emännän tekemiä leivonnaisia, sekä itsensä Ivan Večenaj'n valmistamaa rakijaa. Sitä on kuulemma jäljellä muutama pullo, joista tarjotaan maistiaisia erityisvieraille. 

Isä ja äiti ihanien emäntiemme, sekä ystävällisesti kuskiksemme lähteneen Željkon kanssa.

Gallerian jälkeen suuntasimme lähellä sijaitsevaan Ivan Večenaj'n syntymäkotiin, josta taiteilija teki "etno kuća"n, eli vapaasti käännettynä perinnetalon. Talo ja pihapiiri on säilytetty perinteisessä asussaan ja niihin on kerätty vanhaa esineistöä lähiseudulta. Ivanin jälkeläiset ovat jatkaneet projektia ja niin talo kuin piha olivat todella mielenkiintoista nähtävää.

Pihassa oli nähtävillä perinteinen maissinkuivaussiilo ja perinteisiä juustoja (jotka paljastuivat kyllä lähempää tarkasteltuna kipsisiksi, mutta ulkonäkö menee täydestä).

Taloa kehysti n. 110-vuotias viiniköynnös, josta saimme maistella rypäleitä. 

Keittiöön oli kerätty valtava kokoelma vanhoja astioita ja tarvikkeita. Huom. kuivatuista maissintähkistä tehty torni lieden vasemmalla puolella. On sitä osattu ennen legojakin.

Hyvästeltyämme mahtavat Golan oppaamme suuntasimme Hlebineen. Kävimme kroatialaisen naivistitaiteen museossa, johon oltiin vastikään pystyttämässä seuraavana päivänä avattavaa Dragan Gažin näyttelyä. Siellä tapasimme myös Helenan, joka oli järjestänyt vierailumme niin Golaan kuin Hlebineen. Hän sai juuri vakituisen työpaikan galleriasta ja se ei todellakaan ole nuorille helppoa. Jos nuorilla on vaikeuksia löytää töitä Suomessa, niin Kroatiassa tilanne on katastrofaalinen. Mutta aina joku onnistuu ja olen iloinen, että se joku oli tässä tapauksessa ystäväni Helena!

Hlebinen galleriassa ei saanut kuvata, joten sanottakoon vain että hienolta näytti sielläkin. Sieltä suuntasimme ehkä Hlebinen koulukunnan kuuluisimpien edustajien, isän ja pojan, Ivan ja Josip Generalićin kotitaloon ja galleriaan. Täällä esittelijänä toimi Josip Generalićin pojanpoika. Galleriat pyörivät siis perheyrityksenä! Ivan Generalić oli naivistitaiteen ensimmäisiä edustajia ja uranuurtaja. Josip Generalić taas edusti suuntauksen toista sukupolvea ja hänen maalauksissaan näkyivät 60-luvun tuulet: Woodstock, (mainiosti kuvattu) the Beatles, Janis Joplin jne. on ikuistettu lasimaalauksiin. Myös Generalićien galleriassa jäi kuvaus vähemmälle, mutta maalauksiin pääsee tutustumaan esimerkiksi täällä.

Kaikki galleriat olivat upeita, mutta lämpimimmät muistot jäivät Golasta, Ivan Večenaj'n galleriasta. Vaikuttava taiteilija, joka oli perheen kertomuksista ja seinillä riippuvista valokuvista päätellen erittäin pidetty ja arvostettu. Ivanin pojantytär toivoi meidän levittävän sanaa hienosta galleriasta, johon toivotaan paljon vierailijoita. Voin varmasti puhua myös äidin ja isän puolesta kun sanon, että suosittelemme vilpittömästi Večenaj'n galleriaa ja etno kućaa kaikille, jotka täällä päin matkailevat!

Galleriavierailujen jälkeen kävimme kurkkaamassa työpaikkaani, eli teimme pikakierroksen kirjastossa. Lauantaina suuntasimme Zagrebiin, missä vietimme vuorokauden kaupunkielämästä ja toistemme seurasta nauttien. Tässä pieni kuvakavalkadi! 

Lähdössä Koprivnican asemalla.

Puistotapahtumassa käyskenneltiin menneiden vuosisatojen tyyliin. 

Tyttöjä kansallispuvuissa.

Uutta ja vanhaa Zagrebia.

Löysimme Hannun ja Kertun kahvilan - Ivica & Marica!

Epäilen, että löysimme samalla kaupungin parhaat kakut.

Illalla päädyimme Tolkienin pubiin ja saimme maistaa ainutlaatuista hobittiolutta, suoraan Konnusta. Juomalistalla oli kaikkea mielenkiintoista aina Sauronin silmästä lähtien. 

Illan vaikuttavin kokemus oli viiden nuoren miehen porukka, joka esitti kadulla dalmatialaista kansanmusiikkia - klapaa. Klapa on eräänlaista a'cappella -laulantaa, jota säestetään toisinaan kitaralla. Pojat lauloivat kuulijoille vedet silmiin ja yleisö lauloi hartaasti mukana tuttuja lauluja. 

Sunnuntai-aamun sateessa

Sunnuntaina oli aika saatella äiti ja isä Zagrebin bussiasemalle, mistä he suuntasivat lentokentälle ja minä takaisin Koprivnicaan. Vierailu oli lyhyt mutta ytimekäs ja saimme nähdä ja kuulla vaikka mitä hienoa. Ja oli mukavaa rupatella suomeksi välillä muutenkin kuin skypen välityksellä! 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

My parents visited me on the last weekend of September, and we managed to see all kinds of interesting things in the couple of days that they spent here. The most amazing thing was visiting the naïve art galleries at Gola and Hlebine. In Gola we visited the gallery and etno house of Ivan Večenaj, and were very overwhelmed by the warm welcome we had from the artist's granddaughter and her mother, and the amazing pieces of art that we saw. We learned a great deal about how demanding art form this is - painting on glass in great detail - and we were immensely impressed by everything we saw. In Hlebine we visited the Naïve Art Gallery, as well as the gallery of Ivan and Josip Generalić. We were very grateful to Helena, who is working at the Naïve Art Gallery, and who organised all our visits. We will never forget the amazing day that we had visiting the galleries!

On Saturday we went to Zagreb, where we spent the day enjoying the town atmosphere and sights. After that mom and dad took the bus to the airport, and I returned to Koprivnica. The visit was short, but we all had a great time, and it was nice to talk in Finnish for a change!

Zagreb - rakkautta ensisilmäyksellä / Zagreb - love at first sight

Perjantaina lähdin junailemaan kohti Zagrebia, tarkoituksena osallistua lauantaina järjestetylle retkelle Rastoken kylän kautta Plitvicen kansallispuistoon. Lähtö retkelle oli lauantai-aamuna klo 8 Zagrebin bussiasemalta, joten päätin mennä Zagrebiin jo perjantaina - muuten olisi pitänyt lähteä Koprivnicasta aamulla klo 5, mikä on näillä aamu-unigeeneillä erittäin ikävä vaihtoehto. Zagrebin piti olla lähinnä välietappi ja nukkumapaikka ennen varsinaista retkeä, mutta kaupunki näytti minulle niin kauniit kasvot, että siellä vietetty ilta ansaitsee oman blogipostinsa.

Koprivnica on n. 90 kilometrin päässä pääkaupunki Zagrebista ja junamatka kestää reilusta tunnista puoleentoista, riippuen junan laadusta. Heti kun astuin juna-aseman ovista kaupungin puolelle, tuli tunne että täällä minä viihdyn. Vastassa oli sateinen kaupunki, jossa ratikat jymistelivät ja ihmiset kiirehtivät kohti sateensuojaa. Kaiken vilinän taustalla näkyi sinistä taivasta ja kaupungin laidalla kohoava Medvednica ("karhuvuori"). Minulla kun ei ollut kiirettä, jäin hetkeksi fiilistelemään ensitunnelmaa ja odottamaan sateen taukoamista aseman katokseen.

Hetken päästä lähdin kuitenkin sateeseen talsimaan ja löysin nopeasti Palmer's Lodge -hostellin, josta olin varannut paikan kuuden hengen huoneesta. Majapaikka osoittautui oikein mukavaksi ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan (15 eurolla sai käyttöönsä mukavan pedin, hyvän kylppärin ja siistin keittiön). Sateen tauottua lähdin katselemaan kaupunkia. Halusin hyödyntää valoisan ajan ja nähdä päänähtävyydet, ennen kuin pimeä laskeutuu. Täällä se nimittäin laskeutuu todella vauhdilla sitten, kun laskeutuu ja Suomen kesän jälkeen siihen on ollut vähän vaikea tottua! 

Halusin käyttää tämän ensivisiittini kaupungin tunnelmasta ja kaduista nauttimiseen, joten en ollut valinnut mitään erityisiä vierailukohteita, vaan säästän museot ynnä muun seuraavaan kertaan. Kuten sanottu, kaupunki todella näytti minulle parhaat puolensa. Tässä kuvakavalkadi, josta toivottavasti välittyy edes osa hienosta tunnelmasta. Omissa muistoissani se kyllä tulee säilymään!

Rautatieasema - aurinkokin alkoi paistaa.

Kuningas Tomislavin puisto ja Umjetnički paviljon ("taidepaviljonki").

Trg bana Jelačića. Vanha ja uusi Kroatia edustettuna. :)

Kauppaa Jelačićin torilla.

Kirjailija August Šenoa.

Koprivnicassa ollaan ylpeitä siitä, että kroatialaisen naivistitaiteen kehto sijaitsee Koprivnica-Križevcin piirikunnassa, Hlebinen kylässä. Naivistista taidetta on esillä myös Zagrebissa.

Kravatti on kroatialainen keksintö, peräisin 1600-luvun palkkasotureilta.

Kamenita vrata

Ylläolevan kuvan keskivaiheilla näkyvä rakennus, jonne johtaa "musta aukko" on Kamenita vrata, keskiaikaiseen Gradecin kaupunginosaan johtava kiviportti. Nykyään portin sisällä on alttari, jonka luo ihmiset tulevat hiljentymään ja rukoilemaan. Vaikuttava, hiljainen paikka keskellä kaupungin vilinää. Jokainen ohikulkija teki vähintään ristinmerkin tai kumarsi alttarille sen ohittaessaan. Lisäksi portin nurkassa oli penkkejä, joilla ihmiset istuivat niin hiljaa, etten ensin huomannut siellä ketään olevankaan. Myös rakennuksen katolla oleva "aamutähti" oli mielenkiintoisen näköinen, mihinkähän sen juuret juontavat?

Crkva sv. Marka

Hassu ukkeli talon nurkalla paljastui 1500-luvulla vaikuttaneeksi kansallissankari Matija Gubeciksi.

Illan kuluessa päämäärätön kävelyretkeni osui sopivasti Lotrščakin tornin liepeille ja - kiitos Lonely Planetin - satuin muistamaan, että tornin näköalatasanteelta näkee koko kaupungin. Maksoin siis mukisematta 20 kunan pääsymaksun (n. 2,70 euroa) ja kiipustin kierreportaita pitkin ylös. Ei kaduttanut.

Kula Lotrščak

En sano, että näkymät olivat joka pennin arvoiset, sillä ne olivat niiiin paljon enemmän.

Tornista näkyi ukkospilviä ja salamointia kahdella suunnalla, mutta keskinkertaisilla kuvaustaidoillani
salamoita ei kuviin vangittu.

Pilvet roikkuivat raskaina kaupungin yllä.

Sitten aurinko laski.

Ja kadut pimenivät.

Kaduilla kuuli musiikkia joka lähtöön. Istahdin terassille kuuntelemaan irkkuduoa.

Illan päätteeksi kävellessäni jo hostellille päin törmäsin taianomaiseen näkyyn Nikola Šubić Zrinskin puistossa. Juhlavalot loistivat puissa, ihmiset tanssivat ja taustalla soi Engelbert Humperdinckin Les Bicyclettes De Belsize. Tunnelma oli lumoavan kaunis, hymyssä suin ja tippa linssissä nautin täydellisestä hetkestä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy raporttini Zagrebista. Seuraavalla kerralla matkani jatkuu kohti Rastoken kylää ja Plitviceä!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

I think it's enough to say that I had a wonderful evening in Zagreb, I'll let the pictures speak for themselves. :) Beautiful city, beautiful atmosphere. In the last two pictures there's a dance in Zrinjevac. I was walking past the square, returning to the hostel when I had to stay and enjoy the magical moment. In the background the song Les Bicyclettes De Belsize by Engelbert Humperdinck was playing, people were dancing, and the lights were amazingly beautiful. Perfect ending for a perfect evening in Zagreb. Next time I'll continue to Rastoke and Plitvice!