Kirjastosisaruudesta

Edellisen postauksen historiikki oli lopulta sen verran lyhyt, että mielestäni se kaipaa täydennystä. Lähinnä haluan valottaa, mistä kirjaston Kroatia-yhteys sai alkunsa ja mitä tähän mennessä on tapahtunut sillä saralla. Aloitettuani työt Sastamalassa törmäsin jossakin tiedotteeseen uudesta, kirjastojen välisestä ystävyysohjelmasta nimeltä NAPLE Sister Libraries. Ohjelman idea on, että kirjastot eri puolilta Eurooppaa lähettävät verkkosivulle itsestään kuvauksen ja tietoa siitä, minkälaisia yhteistyöprojekteja haluaisivat tehdä. Kiinnostavan sisarehdokkaan löydyttyä kirjastoon otetaan yhteyttä sähköpostilla ja jos toinenkin osapuoli on halukas muodostamaan sisaruuden, tästä ilmoitetaan oman maan Sister Libraries -koordinaattorille, joka laittaa tiedon eteenpäin organisaatioon. Sisaruuksia voi muodostaa niin monia kuin haluaa, tällä hetkellä johtopaikkaa pitää puolalainen Piekary Slaskien kirjasto, jolla on jo seitsemän sisarkirjastoa. Useimmilla niitä on yksi tai kaksi.

Ilmoitin Sastamalan mukaan muistaakseni joulukuussa 2011 ja pian saimmekin yhteydenoton Kroatiasta, Kristianilta Koprivnican kirjastosta. Aluksi kirjoittelimme lähinnä sähköposteja ja suunnittelimme erilaisia yhteistyön muotoja. Samat ongelmat tuntuvat riivaavan kirjastoja ympäri Euroopan: ajanpuute karsi saman tien suuren osan suunnitelmista, tai ainakin siirsi niitä hamaan tulevaisuuteen. Jotakin kuitenkin saimme aikaan lähes heti. Koprivnican kirjasto piti verkossa Suomi-aiheisen tietokilpailun ja järjesti kirjaston "näyteikkunaan" Suomi-näyttelyn. Me taas tilasimme kirjastoon siirtokokoelman kroaatin kielistä kirjallisuutta ja rakensimme Kroatia-näyttelyn. Näyttelyn yhteydessä oli myös Kroatia-aiheinen tietokilpailu.

Kuten edellisessä postissa mainitsin, Koprivnican kirjaston johtaja Dijana poikkesi Sastamalassa viime kesänä IFLA:n aikaan. Tämä vierailu oli oikein mukava ja antoisa molemmin puolin. Dijana tutustui Sastamalan pääkirjaston lisäksi kirjamuseo Pukstaaviin ja Tampereen pääkirjasto Metsoon, joissa molemmissa meille ystävällisesti pidettiin englanninkielinen, opastettu kierros.


Dijana ja Päivi kuuntelevat innokasta (kädet viuhuen) sepustustani pääkirjaston uudesta musiikkiosastosta.

Dijanan vierailun yhteydessä kuulin ensimmäisen kerran myös Grundtvig-ohjelmasta: hän oli itse ollut ohjelman kautta kahdeksan päivän opintovierailulla Saksassa ja muutama Koprivnican kirjastonhoitaja aikoi hakea apurahaa lyhyelle opintomatkalle Suomeen (Helsinkiin ja vierailulle Tampereelle sekä Sastamalaan) syksylle 2013. Myöhemmin selvisi, että apuraha voidaan myöntää vain yhdelle henkilölle/organisaatio kerrallaan, joten he päättivät joukostaan, kuka hakee ensimmäisenä. Nähtäväksi siis jää, saapuuko Kroatiasta vastavierailija sillä välin kun olen itse siellä!

Dijanan käynnin jälkeen olemme tehneet yhdessä mm. esityksen Koprivnicassa pidettyyn kirjastoautokonferenssiin. Lähetin Dijanalle tekstiä ja tilastoja Sastamalan kirjastoautotoiminnasta ja hän piti konferenssissa esityksen, jossa vertaili Koprivnican ja Sastamalan kirjastoautopalveluita. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä projektina haimme mukaan Singaporessa pidettävän IFLA 2013:n posterisessioon mahtipontisella otsikolla "NAPLE Sister Libraries programme: Cooperation of public libraries in Koprivnica, Croatia and Sastamala, Finland: An Example of Inspiring Practice". Meidät valittiin mukaan ja nyt onkin käynnissä innokas posterivalmistelu. Minä en sentäs meinaa matkustaa Singaporeen, joten Dijana saa siellä edustaa molempia kirjastoja.  


Tässä IFLA-posterin ensimmäinen vedos, jonka väänsin käsityönä - itse kun tykkään leikata ja liimata. Varsinaisesta julisteesta tulee (toivon mukaan) hieman tyylikkäämpi. :)
 

Tässä vaiheessa voin sanoa, että Sister Librariesiin liittyminen oli hyvä päätös ja siitä on seurannut vaikka mitä mielenkiintoista, hauskaa ja yllättävää. Tällä hetkellä ohjelmassa on mukana seitsemän suomalaista kirjastoa ja Sastamala on joukon ainoa PIKI-kirjasto. Usein kun Sister Librariesista on puhetta muiden kirjastolaisten kanssa, ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita, mutta eivät uskalla lähteä mukaan kuormittavuuden pelossa. Minun mielestäni tämä ei ole ollut ongelma: jäsenyys itsessään ei aseta kirjastolle mitään velvoitteita, eikä mitään sanella ylhäältä päin. Jokainen voi itse määrätä yhteistyön laajuuden ja sisällön, eli kaikki on kiinni sisaruksista itsestään. Suosittelen kaikille, jotka kaipaavat kirjastoonsa uusia tuulia eri puolilta Eurooppaa!

Lyhyt historiikki

Alkakaamme alusta. Viime vuoden loppupuolella satuin Tampereella järjestetyssä monikulttuurisessa kirjastopäivässä takertumaan sivulauseeseen, joka oli perusajatukseltaan tämä: yleisten kirjastojen henkilökunta ei oikein ole innostunut lähtemään töihin ulkomaille, vaikka mahdollisuuksia siihen kyllä olisi. Hetkinen? Mitä? Voiko yleisen kirjaston työntekijä lähteä ulkomaille vaihtoon?? Miten??? MINÄ OLEN INNOSTUNUT, kertokaa lisää! Hehän kertoivat ja minulle aukesi täysin uusi maailma - maailma, jossa unelmani ulkomailla työskentelystä voisi toteutua.

Tämän valaistuksen koettuani aloin hetimmiten selvitellä asiaa tarkemmin ja selvisi, että muun muassa EU:n aikuiskoulutuksen vaihto- ja yhteistyöohjelma Grundtvig on avoin myös kirjastolaisille. Olin kuullut Grundtvigista aiemminkin, mutta luulin, että se on tarkoitettu vain lyhyille opintomatkoille. Näin ei kuitenkaan ole: Grundtvig tarjoaa mahdollisuutta hakea apurahaa parin päivän reissusta aina kymmenen kuukauden mittaiseen työrupeamaan ulkomailla.

Ensimmäinen askel oli tietysti selvittää työnantajani kanta asiaan. Kanta oli myönteinen ja rohkaiseva, joskin yllättynyt ("ai, voiko tämmöistäkin tehdä!"). Seuraava askel oli etsiä sopiva vaihtokohde, mikä sekin kävi lopulta melko yksinkertaisesti. Sastamalan kaupunginkirjastolla on NAPLE Sister Libraries -ohjelman kautta kroatialainen sisarkirjasto - Knjižnica i čitaonica "Fran Galović" Koprivnica - jonka kanssa olemme tehneet monenlaisia yhteistyöprojekteja vuoden 2012 alusta lähtien. Otin yhteyttä kirjaston johtaja Dijana Sabolović-Krajinaan, jonka olin tavannut edelliskesänä hänen vieraillessaan Sastamalassa Helsingin IFLA-konferenssin aikana. Tiedustelin, mitä mieltä hän olisi, jos tulisin muutamaksi kuukaudeksi Koprivnicaan. Hän riemastui ideasta saman tien ja ennen kuin huomasinkaan, olimme sopineet että menen syksyllä Kroatiaan. Niinpä tein Grundtvig-apurahahakemuksen, hakemus hyväksyttiin ja lähden siis kolmeksi kuukaudeksi kirjastohommiin tuoreeseen EU-maahan.

Tässä tähänastinen tarina hieman tiivistettynä. Toki hakuprosessiin liittyi pieniä mutkia (ja edessä on todennäköisesti vielä jos jonkinmoisia byrokraattisia kiemuroita), mutta vähitellen alkaa tuntua siltä, että olen oikeasti lähdössä. Onneksi kirjastosta löytyi kroatian kielen itseopiskelukurssi; kroaattia kun ei jostain syystä ole kovin laajalti tarjolla suomalaisten opinahjojen opetusohjelmissa... Mutta näillä mennään syteen tai saveen ja kohti syyskuuta joka tapauksessa!