Alkakaamme alusta. Viime vuoden loppupuolella satuin Tampereella järjestetyssä monikulttuurisessa kirjastopäivässä takertumaan sivulauseeseen, joka oli perusajatukseltaan tämä: yleisten kirjastojen henkilökunta ei oikein ole innostunut lähtemään töihin ulkomaille, vaikka mahdollisuuksia siihen kyllä olisi. Hetkinen? Mitä? Voiko yleisen kirjaston työntekijä lähteä ulkomaille vaihtoon?? Miten??? MINÄ OLEN INNOSTUNUT, kertokaa lisää! Hehän kertoivat ja minulle aukesi täysin uusi maailma - maailma, jossa unelmani ulkomailla työskentelystä voisi toteutua.
Tämän valaistuksen koettuani aloin hetimmiten selvitellä asiaa tarkemmin ja selvisi, että muun muassa EU:n aikuiskoulutuksen vaihto- ja yhteistyöohjelma Grundtvig on avoin myös kirjastolaisille. Olin kuullut Grundtvigista aiemminkin, mutta luulin, että se on tarkoitettu vain lyhyille opintomatkoille. Näin ei kuitenkaan ole: Grundtvig tarjoaa mahdollisuutta hakea apurahaa parin päivän reissusta aina kymmenen kuukauden mittaiseen työrupeamaan ulkomailla.
Ensimmäinen askel oli tietysti selvittää työnantajani kanta asiaan. Kanta oli myönteinen ja rohkaiseva, joskin yllättynyt ("ai, voiko tämmöistäkin tehdä!"). Seuraava askel oli etsiä sopiva vaihtokohde, mikä sekin kävi lopulta melko yksinkertaisesti. Sastamalan kaupunginkirjastolla on NAPLE Sister Libraries -ohjelman kautta kroatialainen sisarkirjasto - Knjižnica i čitaonica "Fran Galović" Koprivnica - jonka kanssa olemme tehneet monenlaisia yhteistyöprojekteja vuoden 2012 alusta lähtien. Otin yhteyttä kirjaston johtaja Dijana Sabolović-Krajinaan, jonka olin tavannut edelliskesänä hänen vieraillessaan Sastamalassa Helsingin IFLA-konferenssin aikana. Tiedustelin, mitä mieltä hän olisi, jos tulisin muutamaksi kuukaudeksi Koprivnicaan. Hän riemastui ideasta saman tien ja ennen kuin huomasinkaan, olimme sopineet että menen syksyllä Kroatiaan. Niinpä tein Grundtvig-apurahahakemuksen, hakemus hyväksyttiin ja lähden siis kolmeksi kuukaudeksi kirjastohommiin tuoreeseen EU-maahan.
Tässä tähänastinen tarina hieman tiivistettynä. Toki hakuprosessiin liittyi pieniä mutkia (ja edessä on todennäköisesti vielä jos jonkinmoisia byrokraattisia kiemuroita), mutta vähitellen alkaa tuntua siltä, että olen oikeasti lähdössä. Onneksi kirjastosta löytyi kroatian kielen itseopiskelukurssi; kroaattia kun ei jostain syystä ole kovin laajalti tarjolla suomalaisten opinahjojen opetusohjelmissa... Mutta näillä mennään syteen tai saveen ja kohti syyskuuta joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti