Alkumatkan ajatuksia

Tarkoituksena oli kirjoittaa matkavalmisteluista sitä ja tätä, mutta täällä sitä nyt ollaankin jo Kööpenhaminassa odottamassa jatkolentoa Zagrebiin. Päivät kuluivat siivillä lomaillessa, eikä lähtöä oikeastaan tullut ajateltua minään todellisena ennen kuin pari päivää sitten. Pakkausoperaatio oli oma lukunsa, kun piti miettiä, mitä kaikkea mahdollisesti tarvitsen kolmen kuukauden aikana. Alla on onneksi yksi pidempi oleskelu ulkomailla (vaihto-opiskeluvuosi Irlannissa), joten ainakin oli jonkinlainen haisu siitä, mitä ei kannata pakata mukaan. Kaikenkaikkiaan tavoitteena oli lähteä mahdollisimman kevyellä varustuksella, jokainen voi päätellä alla olevasta kuvasta onnistuinko vai en...

Viimeistään tänään aamu kuudelta lähdöstä tuli todellista, kun piti hyvästellä Oma Ihminen Helsinki-Vantaalla ja lähteä yksin eteenpäin. Matkustushistoriastani mainittakoon, että olen kyllä matkustellut ympäri Eurooppaa ja viettänyt opiskeluaikoina yhden vuoden vaihdossa Irlannissa, mutta tämän kaiken olen tehnyt yhdessä edellä mainitun Oman Ihmisen kanssa. Nyt matkustan ensimmäistä kertaa yksin. Yksi suurimmista haasteista alkavassa syksyssä lieneekin meille molemmille pärjääminen puolikkaina, tapahtui se sitten Koprivnicassa, tai koto-Tampereella, mihin toinen jäi pitämään taloa.

Mutta nyt, katsokaamme eteenpäin. Seuraavat 4 tuntia odottelen vielä täällä Kööpenhaminassa, minkä jälkeen lennän Zagrebiin. Zagrebin lentokentällä minua on (toivottavasti!) vastassa kollega, joka kuskaa minut n. 100 km päähän Koprivnicaan ja majapaikkaani. Koprivnicassa tulen asumaan paikallisen pariskunnan yläkerrassa opiskelija-asunnossa, jonka he ovat sinne vastikään remontoineet. Hilpeyttä herätti sähköposti, jossa kerrottiin että ”he ovat ostaneet uusia pyyhkeitä ja lakanoita, joten niistä ei tarvitse huolehtia. Lisäksi he tekevät vielä asuntoon uuden sisäänkäynnin”. Pyyhkeiden ja lakanoiden oston vielä jotenkin ymmärtää (joskin sekin on jo älyttömän ystävällistä ja ajattelevaista), mutta että minua varten vielä aletaan seinää puhkomaan. Olen kyllä kuullut kroatialaisesta vieraanvaraisuudesta, mutta... No, ainakin tunnen itseni tervetulleeksi!

Maanantaina alkaa sitten työ - mielenkiinnolla odotan, mitä ensimmäinen viikko tuo tullessaan. Toivottavasti ehdin viikonlopun aikana tutustua kaupunkiin sen verran, että kirjastokin löytyy.