Työtä lokakuun lämmössä - Work in the heat of October

Kuten otsikosta näkyy, täällä on ollut epätavallisen lämmin lokakuu. Viime päiviin asti saatiin Koprivnicassa nauttia t-paitakeleistä, mikä ei täällä kuulemma ole lainkaan normaalia lokakuun lopulla. No, minua ei ole lämpö haitannut ja nyt olemmekin jo palanneet vuodenaikaan sopivaan, viileämpään ilmanalaan. Lokakuun alkupuoli kului Zadarin reissun ja sen valmistelun merkeissä, mutta sieltä palattua oli aika palata Koprivnican arkeen. Työn puolesta kuun loppupuoli on ollut lähinnä marraskuun ohjelmien valmistelua (edessä ainakin kolme englannin työpajaa, musiikkiesityksiä kahdessa juhlatilaisuudessa, kaksi luentoa suomalaisesta kulttuurista, yhteiskunnasta ja kirjastoista, sekä suomalaisen musiikin ilta), mutta on siihen mahtunut vähän muutakin.

Pari viikkoa sitten osallistuin kulttuurikahvila Pixelissä runoiltaan, jossa lausuin muutamia suomalaisia runoja. Suomen tukijoukkojen ansiokkaalla avustuksella (kiitokset äidille ja velipojalle) olin valinnut yhdeksän runoa, jotka lausuin suomeksi.

"Voi tätä hoppua hoppua hoppua
huusivat perunat, voi tätä hoppua"... (Kirsi Kunnas)

Mukaan valikoituivat

Yli metsän koitti jo päivän koi (Eino Leino),
Lapsuuden maa (Lauri Pohjanpää),
Kakskymmentä suvea (Aila Meriluoto),
Kattila ja perunat (Kirsi Kunnas),
Suomalainen (Jorma Etto),
Katson penkiltä (Risto Rasa),
Kun mummot kuolevat (Eeva Kilpi),
Lokakuun seitsemäs päivä (Jukka Itkonen)

ja viimeisenä mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä veljeni Pekka Kytömäen nimetön runo, joka kuuluu näin:

Havahduin varhain.

Harhailin kautta rantain,

halki puutarhain,

aivan varkain.

Minä mietteineni vain.

(Pekka Kytömäki, 2013)

Purkitetut runoilijat Pixelin pöydässä

Tein hätäpäissäni runoista käännökset englanniksi, lukuun ottamatta Pekan runoa, jonka runoilija käänsi itse ja Kirsi Kunnaksen runoa, josta löytyi Herbert Lomasin tekemä, hauska englanninkielinen käännös. Käännöksiä en lausunut vaan ne jaettiin kahvilan pöytiin, joten kuulijat pystyivät seurailemaan, mistä oli kysymys. Erityisen suosion saavutti Kirsi Kunnaksen Kattila ja perunat ja kyseltiin myös, onko Pekka Kytömäen runoista enempää käännöksiä. Toivon mukaan lähitulevaisuudessa on! Kulttuurikahvila Pixel ja sitä pyörittävät ihmiset ansaitsevat oman blogikirjoituksensa lähiaikoina. Kahvila on ollut tärkeässä osassa koko Koprivnican vierailuni ajan, Pixelin porukka otti minut alusta asti avosylin vastaan ja heidän kanssaan olen viettänyt monta rattoisaa syysiltaa.

Lokakuussa osallistuin eräänä lauantai-aamuna myös kirjastolla kuukausittain järjestettävään vauvojen ja taaperoiden satutuntiin. Ohjelma pyörii yhteistyössä paikallisten lastentarhanopettajien kanssa ja ideana on satujen lukemisen lisäksi esitellä laadukkaita kuvakirjoja, laulaa ja leikkiä. Tapahtuma on niin suosittu, että osallistujat jaetaan nykyisin kolmeen ryhmään. Tällä kertaa teemana oli "Hyvää syntymäpäivää" satutuntien viisivuotistaipaleen juhlistamiseksi. 

Ensin tärkein, eli koristelu.

Danijela kertoo synttäriaiheisista kuvakirjoista. Pienimpien lasten ryhmälle ei luettu lainkaan perinteisen satutunnin tyyliin, vaan ideana oli leikkiä ja laulaa ja halutessaan lasten vanhemmat saivat lukea heille itse.


Hieman isommille lapsille kerrottiin satuja läpivalaistuja kuvia hyödyntäen.

Minun oli tarkoitus lähinnä seurata tapahtumia sivusta, mutta yleisön pyynnöstä lauloin muutamia suomalaisia lastenlauluja. Lyhyellä varoitusajalla (n. 5 minuuttia) en meinannut ensin saada päähäni juuri mitään, mutta lopulta lauluja alkoi putkahdella muistin lokeroista parinkymmenen vuoden takaa. Lauloin mm. Ihhahhaa, ihhahhaa hepo hirnahtaa ja Asikkalan puiset rattaat. Erityisesti heppalaulusta pidettiin. Lopulta bileet muuttuivat vallan hurjiksi, eikä tanssimisesta meinannut tulla loppua! 

Lopuksi keräännyttiin vielä synttärikakun ympärille ryhmäkuvaan: 

Sretan rođendan!

Juhlien jälkeen oli aika palata ruotuun. Kuten Zadar-jutun yhteydessä mainitsin, minut pyydettiin Zagrebin pääkirjastoon luennoimaan ja tämä luento oli ohjelmassa eilen. Yleisönä oli Zagrebin sivukirjastojen ja pääkirjaston henkilökuntaa ja minun toivottiin kertovan Sastamalan kaupunginkirjastosta, päivänpolttavista aiheista suomalaisten kirjastolaisten keskuudessa sekä työvaihdostani Kroatiassa. Esitelmän koostaminen oli työn ja tuskan takana, kun pyörittelin päässäni vaikka mitä mahdollisia aiheita mediakasvatukseen ja asiakaslähtöisyyteen ynnä muuhun liittyen. Lopulta päätin, että nostan esille kirjastojen verkkopalvelut ja verkkokirjastotyön (lähinnä PIKI-verkkokirjastoa esimerkkinä käyttäen) ja puhun monikulttuurisuudesta, niin kuin Zadarissakin. Selviydyin esityksestä suunnilleen kunnialla, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Suurimpana haasteena oli ärhäkkä flunssa, jonka pelkäsin estävän koko Zagrebin reissun. Yskä ja nuha pysyivät kuitenkin aisoissa esityksen ajan ja sain parilta kuulijalta hyvää palautetta, joten eiköhän esityksestä joku jotakin saanut irti.

Hyväntuulinen yleisö

Liikkeelle lähdettiin Sastamalasta ja lopuksi päädyttiin Koprivnicaan.

Minulle pidettiin myös esittelykierros Zagrebin pääkirjastossa, joka sijaitsee Koprivnican kirjaston tapaan 1800-luvun rakennuksessa, useassa kerroksessa. 

Zagrebin pääkirjaston julkisivu. Talo on rakennettu alunperin yksityisasunnoksi.

Kirjastotalon tunnistaa helposti katolla seisovasta kultaisesta enkelistä.

Rakennus on hieno, mutta tilat ovat epäkäytännölliset ja kaikki paikat tupaten täynnä (etenkin varasto, jonka pursuamisesta en kehdannut ottaa kuvia kun kirjastoa esittelevä kollega vaikutti siinä kohdassa muutenkin niin onnettomalta). Käsikirjasto on suuri ja kirjat lasikaapeissa, mikä antoi melkoisen vanhanaikaisen vaikutelman. 

Sitä en kyllä huomannut tarkistaa, oliko käsikirjaston lasikaapeissa lukot.


Aikuistenosasto on viihtyisä ja sijaitsee katutasossa. Siellä kirjat ovat kyllä avohyllyissä.


Kirjaston sisääntuloaulaa hyödynnetään näyttelytilana.


Metsätaidetta


Värikäs ja suurehko lastenosasto sijaitsee eri rakennuksessa, joskin vain yhden talon päässä kirjastotalosta.


Näyttely lastenosastolla esitteli paikalliseen tyylin koristeltuja leluja.

Kirjaston mielenkiintoisin tila oli näyttely- ja monitoimitila joka sijaitsee ullakolla, osittain katolla olevan kupolin sisällä. Ainutlaatuinen paikka järjestää monenlaista toimintaa, joskin käytännöllisyydestä ja esteettömyydestä voidaan jälleen olla montaa mieltä. Zagrebin kirjastosta sentään löytyy hissi, toisin kuin Koprivnicasta.

Ullakkohuoneessa oli kotoisa tunnelma.

Ullakon nurkkaan pinotut, värikkäät istuintyynyt toivat tilaan hauskaa epävirallisuutta.

Lopputulemana tästä Kroatian yleisten kirjastojen päämajasta jäi minulle varsin sekava kuva, mikä johtunee myös esittelykierrosta vaivanneesta ajanpuutteesta. Koprivnican kirjasto tuntuu huomattavasti paremmin organisoidulta ja uudenaikaisemmalta, mutta tietysti Koprivnicassa pelataan myös huomattavasti pienempien aineistomäärien ja erilaisten velvoitteiden kanssa. Pitäisi perehtyä Zagrebin kirjaston toimintaan paremmin, jotta voisin muodostaa kokonaiskuvan, sillä nyt puhun kirjastosta lähinnä ensivaikutelman perusteella.

Zagrebin kaupungista jäi sama vaikutelma kuin ennenkin: jostain syystä tunnen siellä aina oloni tavattoman kotoisaksi. Nappasin leipomosta mukaan croissantin ja kahvin ja suuntasin rautatieasemalle, mistä raiteet veivät jälleen kohti Koprivnicaa.

Zagreb Glavni Kolodvor - päärautatieasema

Lokakuun lämmössä olen harrastanut myös syysretkeilyä Koprivnicassa ja lähiseuduilla, mutta siitä enemmän ensikerralla!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

In October I have mostly prepared my programs for November, but there I've had time to do a bit something else as well. I took part in a poetry evening in Kulturno Kreativni Centar Pixel, where I read Finnish poetry. At the library I took part in a storytelling hour for babies and small children, where the theme was "Happy birthday". In the storytelling hour I also sang some childrens' songs in Finnish. 

Yesterday I travelled to Zagreb, where I had a presentation at Zagreb city library about Sastamala, Finnish library work and my work here in Koprivnica. I also had a chance to take a tour at Zagreb city library. 

Zadar 1/2 - Kroatian kansallinen kirjastokonferenssi - National conference of Croatian public libraries

Viime viikolla vietin viisi päivää Pohjois-Dalmatian rannikolla Zadarin kaupungissa. Reissun alkupuoli oli työmatkaa, sillä osallistuin Kroatian kansalliseen kirjastokonferenssiin. Loppupuoli taas oli lomailua ja sain nauttia upeasta vanhasta kaupungista, merestä, saarista ja vuoristomaisemista. Matkani jakautui selkeästi kahteen osaan, joten päätin tehdä saman raportoinnille. Ensin siis työ ja sitten huvi!

Keskiviikkona lähdimme kahden koprivnicalaisen kollegan, Kristianin ja Majan kanssa Kroatian kansalliseen kirjastokonferenssiin, joka järjestettiin Zadarin kaupungissa. Dijana tiedusteli minulta joskus kesällä, haluaisinko matkustaa lokakuussa rannikolle ja pitää konferenssissa esityksen elinikäisestä oppimisesta suomalaisissa kirjastoissa ja Grundtvig-ohjelmasta. Lupauduin sen enempiä miettimättä (niin kuin olen lupautunut vähän kaikkeen täällä), mutta tapahtuman lähestyessä alkoi jännitys tiivistyä. Myös Majalla ja Kristianilla oli esitykset konferenssissa: he osallistuivat Pecha Kucha -sessioon, jonka ideana ovat lyhyet ja ytimekkäät esitykset. Pecha Kucha -esitys koostuu kahdestakymmenestä PowerPoint-diasta, joita jokaista kohden on käytössä kaksikymmentä sekuntia puheaikaa. Kokonaisuudessaan esitys saa siis kestää 6 minuuttia ja 40 sekuntia. Tämä oli molempien ensimmäinen Pecha Kucha -kokemus ja sessio oli vasta konferenssin lopussa perjantai-iltapäivällä, joten jännitystä riitti myös heillä.

Lähdimme Koprivnicasta aamujunalla kohti Zagrebia, mistä oli järjestetty bussikuljetus Zadariin. Bussissa käytävän toiselle puolelle asettui yllättäen suomalainen kollega, Joensuun kirjastotoimen johtaja Rebekka Pilppula. Tiesin kyllä ohjelman perusteella, että Rebekka puhuu konferenssissa, mutta oli hauska yllätys törmätä ja tutustua häneen heti alkumatkasta. Aivoni eivät meinanneet oikein taipua suomen kieleen, vaikka kotiväen kanssa juttelen skypessä harva se päivä. Oli hassua huomata, miten sitä on orientoitunut englannin ja kroaatin kieliin niin, ettei meinannut saada suomen sanaa suustaan. Onnistui se sitten vähitellen!

Zagrebissa lähtöä odotellessa, vasemmalla Maja ja keskivaiheilla Kristian.

Saavuimme sateiseen Zadariin neljän maissa iltapäivällä ja konferenssiohjelma alkoikin lähes saman tien. Konferenssin teemana oli yleinen kirjasto kolmantena tilana julkisen ja yksityisen välillä - aihe, josta Suomessakin paljon puhutaan. Ymmärsin, että esityksissä oli paljon tuttuja aiheita, mutta paljon meni myös yli hilseen kielimuurin takia. Keskiviikkona istuin yleisössä tukenani ainoastaan Lonely Planetin minisanakirja, mutta torstaina sain englanninkieliset tiivistelmät konferenssin esityksistä, minkä lisäksi minulle tulkattiin osa esityksistä. Lopputulemana ymmärsin ehkä 30 % siitä, mistä puhuttiin ja opin paljon ammattisanastoa.

Konferenssi avattiin lauluesityksellä.

Konferenssiyleisöä

Oma esitykseni oli torstaina aamupäivällä, joten en onneksi joutunut jännittämään kamalan kauaa. Olin muokannut aihettani alkuperäisestä sen verran, että lopullinen otsikko oli "Lifelong learning and internationalization of Finnish library staff – experiences of the Grundtvig program" (Suomalaisen kirjastohenkilökunnan elinikäinen oppiminen ja kansainvälistyminen - kokemuksia Grundtvig-ohjelmasta). Valmistellessani esitystä ennen konferenssia painin jatkuvan epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Mikä minä olen tällaisesta aiheesta puhumaan, tiedot ja taidot eivät riitä jne. Sitten päätin, että nyt vaan kerron asioista oman näkemykseni, kun en muuta voi.

Tästä se lähti, kädet ja ääni täristen.

Esityksessäni pohdin sitä, ovatko suomalaiset yleiset kirjastot todella avoimia kaikille, kun otetaan huomioon että niin asiakas- kuin henkilökuntakin kansainvälistyvät. Monikulttuurisesta kirjastosta puhutaan paljon, mutta todellisuudessa suurin osa kirjastoista palvelee edelleen enimmäkseen syntyperäisten suomalaisten tarpeita ja työllistää syntyperäisiä suomalaisia. Toki eri puolilla maata tilanne on maahanmuuttajapalveluiden ja henkilökunnan koostumuksen osalta erilainen, mutta ajattelin asiaa koko maan tasolla ja esimerkiksi oman työpaikkani kannalta. Ideani oli, että siinä, missä syntyperäinen suomalainen voi kävellä mihin tahansa kotimaiseen kirjastoon, tietää mikä kirjasto on, mitä sieltä löytyy ja miten siellä toimitaan, on kokemus hyvin erilainen henkilölle, jolla on erilainen kulttuurinen ja kielellinen tausta. Jokaisen työntekijän pitäisi pystyä katsomaan tarjoamiamme palveluja erilaisista näkökulmista, jotta näkisimme, mitä tarjoamme - vai tarjoammeko mitään - asiakkaille, joilla on erilaiset lähtökohdat kuin meillä. 

Tästä sitten etenin siihen, miten erilaisen kulttuuritaustan omaava henkilö voi työskennellä suomalaisessa kirjastossa. Usein ajatellaan, että kirjastotyöntekijän pitää osata täydellisesti suomen kieltä ja tuntea niin suomalainen kulttuuri kuin kirjallisuus perinpohjaisesti voidakseen palvella asiakkaita. Tämän sijasta kannattaisi ajatella, että erilaisen kulttuuritaustan omaava henkilö on mahtava voimavara, joka voi tuoda uutta näkemystä työyhteisöönsä ja luoda uusia palveluita uusille asiakasryhmille. Hyviä esimerkkejä tästä on jo nähtävissä useissa suomalaisissa kirjastoissa, etenkin suuremmissa kaupungeissa. Toisin sanoen lähtökohtana ei pitäisi olla asiakkaan tai työntekijän kouluttaminen tai muuttaminen sillä ajatuksella, että hän voi käyttää kirjastoa tai työskennellä kirjastossa syntyperäisen suomalaisen tavoin - sen sijaan meidän pitäisi olla valmiita tarkistamaan palveluitamme ja toimintatapojamme niin, että kirjasto todella olisi avoin ja tarjoaisi kaikille jotain nykyisessä, monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Kerroin, miten tämä ajatus oli jäänyt itämään mieleeni ja miten aloin pohtia, voisinko jotenkin konkreettisesti nähdä asiat erilaisesta näkökulmasta ja kehittää kirjastomme palveluita entistä avoimemmiksi. Päätin, että paras on itse mennä kokeilemaan, miltä tuntuu elää, toimia ja työskennellä erilaisessa kulttuuriympäristössä. Sen jälkeen voi ehkä katsoa omaa työpaikkaansa uudessa valossa ja nähdä selkeämmin kirjastomme hyvät ja huonot puolet. Tämän jälkeen selostin, miten hain Grundtvig-ohjelmaan ja päädyin tänne Kroatiaan ja mitä olen Koprivnican kirjastossa tehnyt ja tulen tekemään. Ilmeisesti selvisin kunnialla ja esityksestäni pidettiin, sillä sain kutsun Zagrebin pääkirjastoon esitelmöimään tämän kuun lopulla. 

Oman esitykseni jälkeen olo oli helpottunut ja loppupäivän seurailin ohjelmaa tulkin avustamana. Iltapäivällä vuorossa oli retki Zadarin vanhaan kaupunkiin, missä oppaanamme toimi Mladen Zadarin kirjastosta. Hänellä on myös turistioppaan pätevyys, joten hän tarjosi meille mielenkiintoisen kierroksen. 

Mladen selostaa kaupungin muurilla.

Opastus oli kroaatiksi, mutta Maja käänsi minulle kärsivällisesti kaupungin historian koukeroita. Saimme nähdä kaupungin tärkeimmät paikat ja nähtävyydet, mutta kerron niistä tarkemmin  seuraavassa postissa, eli "sitten huvit" -osiossa. Allaolevassa kuvassa kuitenkin Maja ja yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Pozdrav Suncu, eli Aurinkotervehdys.

Maja, Aurinkotervehdys ja meri Zadarin sinisessä illassa.

Seuraavana päivänä olivat vuorossa Pecha Kucha -esitykset ja Majalla oli kunnia olla koko session ensimmäinen. Hän puhui Koprivnican kirjaston oppimisyhteistyöstä kaupungin eri kulttuuri-toimijoiden kanssa. 

Maja selviytyin hienosti Pecha Kuchan avausvuorosta.

Kristian taas tuskaili etukäteen, miten saa mahdutettua Koprivnican kirjaston tietopalvelut eri käyttäjäryhmille kuuteen minuuttiin ja neljäänkymmeneen sekuntiin, mutta niin vain sekin onnistui pakon edessä.

Ajattelin etukäteen Pecha Kucha -esitysten olevan turhaa kikkailua, mutta itseasiassa ne olivat oikein hauskaa vaihtelua konferenssiohjelmaan. Erittäin rajallisen ajan takia puhujat olivat joutuneet todella miettimään esityksensä toimiviksi kokonaisuuksiksi, eikä kukaan voinut jaaritella turhia. Esityksissä oli muutenkin kekseliäitä ratkaisuja ja hauskaa visuaalisuutta.

Pecha Kucha -session jälkeen konferenssi oli ohi, kollegani palasivat bussilla Zagrebiin ja minä lähdin omille teilleni etsimään vanhasta kaupungista hostellia, josta olin varannut pedin kahdeksi yöksi. Vaihdoin turistivaihteen päälle ja aloitin uuden seikkailun, josta lisää seuraavassa numerossa!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

Last week I spent 5 days in the town of Zadar at the coast of Northern Dalmatia. First part of the trip was work, as I took part in the national conference of Croatian public libraries. Second part was a holiday, where I enjoyed sights, sun and sea. This post will focus on the first part of the trip, and the next one on the second.

We left on Wednesday morning with colleagues Kristian and Maja from Koprivnica towards Zadar. I had promised to have a presentation about lifelong learning in Finnish libraries and Grundtvig program, and I was quite nervous. Maja and Kristian also had presentations ahead of them; they were taking part in the Pecha Kucha session which was to be at the end of the conference on Friday. 

We travelled to Zagreb by train, where there was an organised bus trasport to Zadar. On the bus I met a Finnish colleague, Rebekka Pilppula, who also had a presentation at the conference. At first I had a little difficulties with speaking Finnish after speaking English and some Croatian for weeks, but I soon got the hang of it again. It was funny to notice that you had to reset your brain back to your native language.

We got to Zadar between 3 and 4 pm, and the program started rightaway. The theme of the conference was public libraries as the third space between public and private. Many of the issues were exactly the same that we are discussing in Finland at the moment. I wasn't able to understand everything, but I was ok with the help of dictionary, English referates of the presentations, and from time to time there was also an interpreter translating for me.

On Thursday morning I had my own presentation, "Lifelong learning and internationalization of Finnish library staff – experiences of the Grundtvig program". I was very nervous when planning the presentation, feeling I don't have enough expertise and knowledge to talk about the subject. In the end I just decided that the presentation would be from my own point of view on the subject, including personal experiences, and I think it turned out ok. I was talking about the challenges Finnish libraries face when trying to adapt to the current multicultural society, and how we can offer better services for our patrons who come from different cultural and linguistic backgrounds. I survived, and I guess it was ok, because I was invited to speak at Zagreb library as well later this month. 

On Thursday afternoon we had a tour of the old town, and our guide was Mladen from Zadar library. The tour was very informative, and the town very beautiful, but I will talk about it in more detail on my next post. On Friday it was time for the Pecha Kucha presentations, and Maja had the honour of beginning the session with her presentation on Koprivnica Agora. Her presentation went very well, and so did Kristian's, who talked about information services for different user groups of Koprivnica library. At first I thought the idea of Pecha Kucha was not very good, when you only have 6 minutes and 40 seconds to talk about a wide subject. The presentations were very good, however, because the speakers had to plan the content very carefully, and use innovative ways to get everything said in the short period of time. 

The conference ended after the Pecha Kucha session, my colleagues headed back home, and I headed towards Zadar old town to find my hostel for the weekend. This started a new adventure, which I will return to in my nex post!

Työpaikalla tapahtunutta: urkumusiikkia, verkkokirjastoa ja turistikierros Sastamalaan (Events at the library)

Neljäs viikko Koprivnicassa pyörähti käyntiin ja nyt on hyvä ottaa pieni katsaus ensimmäisen kolmen työviikon tapahtumiin. Suuren osan ajasta olen käyttänyt tiedeosastolla läppärin ääressä suunnitellen tulevia työpajoja, mutta olen myös osallistunut kirjaston tapahtumiin ja haastatellut milloin ketäkin kollegaa työn sisällöstä ja kirjaston toimintatavoista.

Kirjaston menneistä tapahtumista sen verran, että osallistuin muun muassa levynjulkistustilaisuuteen. Ensimmäisellä Koprivnican viikollani kävin paikallisen urkutaiteilija Natalija Imbrišakin konsertissa ja seuraavalla viikolla sain olla todistamassa hänen uuden levynsä julkistamista täällä kirjaston tiedeosastolla. Tilaisuudessa kuunneltiin levyä ja puhuttiin paljon (ymmärsin melko vähän, mutta tunnelma oli mukava ja soitto hienoa). Olen saanut tutustua Natalijaan tämän jälkeen paremmin ja hänen ansiostaan pääsin kahteen hienoon konserttiin läheisen Varaždinin kaupungin vuotuisille barokkimusiikkifestivaaleille. Mutta tästä lisää seuraavassa postissa, Varaždin ansaitsee oman blogikirjoituksensa.

Urkuri Natalija Imbrišak (toinen vas.)

Toisen tapahtuman mainitakseni kirjastolla myös vastaanotettiin USA:n lähetystön lahjoituksena yksi Kindle-lukulaite. Juttelin aikuistenosaston henkilökunnan kanssa kroatialaisten e-kirjojen tilanteesta suhteessa kirjastoon, eikä se näytä kovin hyvältä. Siinä, missä slovenialaiset pystyvät jo lainaamaan e-kirjoja asiakkaille, Kroatiassa taistellaan tekijänoikeus- ja hinta-asioiden ynnä muun kanssa, eikä ole tietoa, koska niitä mahdollisesti saadaan kirjastoon lainattaviksi. Nähtäväksi siis jää, millaiseen käyttöön Kindle täällä päätyy.

USA:n lähetystön lahjoitus

Viime viikolla sain myös opastusta kirjaston verkkopalveluihin osoitteessa http://www.knjiznica-koprivnica.hr/. Verkkokirjastosta puhuttaessa sain huomata, että täällä painitaan samojen ongelmien kanssa kuin meilläkin on painittu. Sen syvällisemmin tähän aihepiiriin menemättä sanottakoon, että koprivnicalaiset saivat käyttöönsä keskeneräisen ohjelman ja he joutuvat jatkuvasti pyytämään korjauksia haku- ynnä muihin toimintoihin, eikä moni asia toimi edelleenkään ihan niin kuin pitäisi. 

Vertaillessani Koprivnican verkkokirjastoa PIKI:in olen kovin ylpeä meidän pikiläisten verkkosisällöistä. Toisin kuin meiltä, Koprivnican sivuilta ei löydy suosituksia tai artikkeleita. Tähän tarkoitukseen hyödynnetään Pinterest-palvelua, johon on koottu lyhyitä suosituksia listoiksi: http://www.pinterest.com/knjiznicafgkc/. Hyvä idea tämäkin, jos vain asiakkaat löytävät sivustolle. Kirjasto on myös toteuttanut laajoja digitointiprojekteja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kirjaston sivuilta pääsee muun muassa käsiksi kirjailija Fran Galovićin koko tuotantoon digitaalisessa muodossa. Myös vanhojen postikorttien tietokanta on mielenkiintoista tutkittavaa.

Koprivnican vanhojen postikorttien tietokanta

Muutakin kirjastovertailua on tullut suoritettua. Viime viikolla pidin koko kirjaston henkilökunnalle kahdessa erässä esitelmän Sastamalan kirjastosta ja siitä millaisia työpäivämme ovat. Puhuin myös PIKIstä ja toimivasta seutuyhteistyöstä. Kirjastojen seudullinen yhteistyö on täällä täysin lapsen kengissä päättäjien nihkeyden takia, joten kertomukseni seutukuljetuksista ynnä muusta aiheutti yleisössä ihastuneita huokauksia. Kiinnostuneita oltiin myös muun muassa kirjastomme palautusluukusta (tänne halutaan sellainen ensitilassa) ja Mouhijärven hienosta kirjastorakennuksesta (vm. 2007).

Aluksi kuulijat pääsivät turistikierrokselle Sastamalaan.

Ja sitten tutustuttiin niin pääkirjastoon kuin muihin toimipisteisiin.

Sastamalan kaupunginkirjaston kirjalahjoitus (mm. The Seven Dog Brothers, Canine Kalevala ja Tatu ja Patu: This is Finland) sai innokkaan vastaanoton: 

Tyrmistykseni oli kuitenkin melkoinen, kun esittelin Moomins and the Great Flood -kirjaa, eivätkä ihmiset ensimmäisessä kuulijaryhmässä tunteneetkaan Muumeja! Korjasin tilanteen välittömästi ja sitten päästiinkin Muumipeikon (valkokankaalla) kanssa yhteiskuvaan: 

Toisessa ryhmässä oltiinkin paremmin muumitietoisia, joten heidän kanssaan selviydyimme ilman Googlen kuvahakua. 

Ensi viikolla Kroatiassa vietetään elinikäisen oppimisen viikkoa ja sen puitteissa on tarkoitus järjestää ensimmäinen työpajani, "Finnish for Beginners". Työpajan koostaminen on ollut jokseenkin haastavaa (en ole milläänlailla pätevä opettamaan suomea), mutta nähtäväksi jää, miten siitä selviydyn. Raportti seuraa jälkeenpäin!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

I started my fourth week in Koprivnica, and it's time to look back on some of the things that have happened here at the library during my stay. I attended local organist Natalija Imbrišak's concert, and then I was happy to attend her record release event here at the library science department. In the event we listened to her record, and there was a lot of talk (of which I understood quite little, but enjoyed the atmosphere). After this I've had a chance to get to know Natalija a bit better, and she was even kind enough to invite me to two concerts at Varaždin baroque evenings. I will tell more about this is future posts.

Another event at the library was the donation of one Kindle e-book reader to the library by the US embassy. I was talking to the staff at adults' department about the situation of e-books in Croatia, and it doesn't seem too well. There are problems with copyright issues and prices, and it remains to be seen how this is solved in regard to acquiring and borrowing the books at the library. Thus, it also remains to be seen how the Kindle will come to be used in the library.

Last week I also had the chance to get to know the library online services a bit better, and it was interesting to find that here they are facing many of the same problems that we have faced in recent years. New library system that doesn't meet the requirements of everyday collection work and customer service, but demands a lot of further development. This is very familiar to us.

As for other online services, I found that our PIKI web library has some more content in itself. For instance, Koprivnica library makes use of services such as Pinterest in introducing library materials, whereas we in PIKI have a platform for this straight in the web library. Koprivnica library has carried out very interesting digitization projects, such as digitizing the works of Fran Galović, and a collection of old postcards from the area. This database is very interesting.

In addition to comparisons with web library, we performed other kinds of library comparison as well. I talked to the staff here at "Fran Galović" about Sastamala library, and about what our work days are like. I also talked about our regional cooperation in the PIKI-network. The book donation from Sastamala was eagerly accepted, but I was surprised to find that everyone didn't know the Moomins! This was easily fixed, however, and then we even took group picture with Moomin troll in the background. 

As for things to come, next week is the Croatian week of lifelong learning, and I will have my first workshop: Finnish for beginners. We will see how it goes!

Poimi tarina - „Uberi priču“

Kuten kerroin, loppuviikosta suoritimme salaperäistä kirjojen sidontaa ja nyt seuraa selitys: lauantaina kirjaston edustalla poimittiin kirjoja puista kirjaston vuosittaisessa "Poimi tarina" -lastentapahtumassa (tapahtuman on luonut kirjailija Sanja Lovrenčić, jolla on siihen myös copyright). Aurinkoisena lauantai-aamuna ohikulkija jos toinenkin pysähtyi katsomaan, kun kirjastotätejä kiipeili puissa.

Pian kaupungin puiston puut kantoivat kaunista kirjahedelmää!

Kirjaston edusta alkoi täyttyä innokkaasta yleisöstä

ja pian odotus palkittiin kun paikalle asteli yksi kirjailija, yksi klovni ja yksi kirjastonjohtaja. 

Kirjailija Sanja Lovrenčić ja klovni pitivät lapsille tarinatuokion, jota kuunneltiin tarkkaavaisesti.

Sitten päästiinkin itse asiaan, eli poimimaan!

Tätä oli selvästi odotettu innolla.

Klovnilla oli vielä muutama ässä hihassa. Toiset osaa...

 ...ja toiset ei. Yritys oli kumminkin hyvä.

Tämä tyttö oli synnynnäinen lahjakkuus.

Lopputuloksena paljon pieniä, iloisia lukijoita. Hieno lauantai!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Last week we performed some mysterious book binding, and here's why: on Saturday we picked books from trees in front of the library. It was the annual "Pick a story" event for children. In the morning people passing by had to look twice, when they saw librarians climbing in the trees. Soon the trees were full of beautiful book fruit! People started to gather in front of the library, and soon the waiting was rewarded. Out came on writer, one clown, and one library director! Author Sanja Lovrenčić and the clown had a nice storytelling moment for children. And after this we got to the business: picking books! The end result was many, happy, little readers. What a great Saturday!