Marraskuisia hommia - englannin työpajasta suomalaisiin säveliin

Marraskuu on ollut melko kiireinen - niin omien tekemisteni puolesta kuin kirjastolla muutenkin. Kuun alkupuolella kiirettä aiheuttivat erityisesti kirjaston avointen ovien päivä ja vuoden kirjasto -juhlallisuuksien järjestäminen. Avointen ovien päivänä en ollut paikalla, mutta vuoden kirjasto -juhlaan osallistuin. Minua pyydettiin valmistelemaan sinne lauluesitys, joten lupasin esittää juhlassa Pirkanmaan maakuntalaulun "Kesäpäivä Kangasalla". Juhlapäivä oli 11.11. ja pitkän lämpimän jakson jälkeen se oli ensimmäinen oikea syyspäivä. Vettä tuli kuin aisaa ja tuuli puhalsi - onneksi pakkasin elokuussa mukaani goretexit ja Hai-saappaat! Niinpä saavuin juhlapaikalle upeaa, suomalaista syystyyliä esitellen (oli minulla mukana juhlavaatteet, jotka puin kirjastolla, vaikka mietinkin, että tuulipuku ja kumisaappaat olisivat tuoneet esitykseen eksoottista lisäarvoa). Laulu ja muut juhlallisuudet sujuivat hyvin, "Fran Galović"ista tuli virallisesti Kroatian vuoden kirjasto ja sitten syötiin kakkua!

Ohjelmassa oli muun muassa kansanmusiikkia Podravinan alueelta (missä Koprivnicakin sijaitsee).

Kirjaston henkilökunta vastaanottamassa palkintoa.

Vuoden kirjaston onnellinen johtaja. Kuva: Knjižnica i čitaonica “Fran Galović”

Kirjastolaisia (entisiä ja nykyisiä) kaakun äärellä. Kuva: Knjižnica i čitaonica “Fran Galović”

Juhlallisuuksien jälkeen oli aika palata kotiin valmistelemaan englannin kielen työpajaa, jonka pidin viime viikolla. Työpaja järjestettiin paikallisen vammaisjärjestö Bolje Sutran tiloissa ja tarkoitus oli opettaa englannin alkeita aikuisille, joilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia opiskella englantia. Etukäteen ryhmän taitotasoa tiedustellessani minulle sanottiin, ettei kukaan osaa yhtään englantia ja toivomuksena oli käydä läpi ihan perusjuttuja tervehdyksistä ja esittäytymisestä lähtien. Valmistelin tunnin, jossa lähdetään liikkeelle aakkosista ja opetellaan sitten sanomaan hyvää huomenta, hyvää päivää ja niin edelleen. No, itseasiassa ryhmä kyllä osasi jo kaikki asiat, mitä minun oli tarkoitus opettaa. Näin ollen työpaja tuntui omasta mielestäni hieman turhalta, mutta kävimme kuitenkin kaikki asiat läpi ja kenties siinä joku oppi jotain uuttakin. 

Nämä "opittiin" ja aika paljon muutakin.

Työpajalaiset olivat innokkaita ja keskustelua käytiin niin kroaatiksi kuin englanniksi (ja vähän suomeksikin).

Lopuksi puhuimme (yleisön pyynnöstä) hieman suomen kielestä ja kulttuurista ja minua pyydettiin myös laulamaan. Lauloin sitten jälleen "Kesäpäivä Kangasalla" - se kun oli sattuneesta syystä hyvässä muistissa. Lopputulemana kaikki olivat kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä työpajan antiin, mikä lienee pääasia. Jos olisin tiennyt ryhmän oikeasti osaavan jo englannin perusteet, olisin toki valmistellut tunnin eri tavalla. Mutta minkäs teet! Improvisaatiotaidot ainakin kehittyivät.

Tällä viikolla olivat vuorossa viimeiset julkiset esiintymiseni: yhteisluento kollegani Petarin kanssa kirjastolla otsikolla "Finnish society and libraries - Finnish-Croatian perspectives" sekä suomalaisen musiikin ilta Pixelissä. Erityisesti luento oli minulle (ja Petarille) melkoinen stressin lähde ja väänsin esitystä edellisiltana aamuyöhön asti. Petarilla oli valmisteluun vielä vähemmän aikaa, joten hän kursi oman osuutensa kokoon enimmäkseen luentopäivänä. Luentomme oli osa "Koprivnička Agora" -kulttuuri- ja koulutusohjelmaa, johon kuuluu muun muassa kerran kuussa järjestettäviä yleisöluentoja eri aiheista. Dijana ehdotti yhteisluentoa sen vuoksi, että Petar oli viime kuussa Suomessa kymmenen päivän vierailulla, Grundtvig-apurahalla hänkin. Hän vietti suurimman osan ajasta Helsingin kirjastoissa, mutta vieraili myös Sastamalassa, Tampereella ja Ylöjärvellä. Dijana halusi meidän tekevän jonkinlaista vertailua Suomen ja Kroatian kirjastoista.

Minun osuuteni käsitteli lähinnä Suomen yhteiskunnan ja yleisten kirjastojen historiaa ja kehitystä nykypäivään asti, kun taas Petar näytti paljon valokuvia ja puhui siitä, mitä näki ja minkälaisen käsityksen sai vierailunsa aikana Suomen kirjastojen nykytilasta. Kokonaisuus oli mielestäni onnistunut, joskaan en ymmärtänyt Petarin osiosta saati loppukeskustelusta paljoakaan, kun ne käytiin kroaatiksi. Sain sitten kuulla tiivistelmän seuraavana päivänä. 

Dijana ja Ljiljana avasivat tilaisuuden jännittyneiden esitelmöitsijöiden odottaessa.

Suomen historia (erittäin pienessä) pähkinänkuoressa.


Yleisöä oli paikalla mukavasti (vaikka Petar toivoikin esiintymisjännityksestä johtuen, että paikalla olisi vain kirjastolaisia - ja niin taisin toivoa alunperin minäkin) ja he kuuntelivat kiinnostuneina. 

Esityksestä selvittyämme olimme tyytyväisiä ja helpottuneita - minä siitäkin syystä, että tämä oli viimeinen "virallinen" esiintyminen kirjastolla ja selviydyin siitä kunnialla. Onnistuin siis hoitamaan kaikki Grundtvig-suunnitelmaan kirjatut tehtävät ja mikään ei mennyt puihin! Tai itseasiassa jäljelle jäi vielä suomalaisen musiikin ilta Pixelissä, mutta sen valmistelu ja toteutus - niin kuin kaikki musiikkiin ja laulamiseen liittyvä yleensäkin - oli rentoa ja mukavaa.

Esitykseeni sisältyi Youtube-näytteitä suomalaisesta populaarimusiikista, minkä lisäksi lauloin ja soitin itse. Lainasin eräältä ystävältä (karvalakkimallisen mutta ihan toimivan) kosketinsoittimen, jolla pystyin harjoittelemaan ja jota käytin myös esityksessä. H-hetki koitti eilen ja mieltäni lämmitti kun paikalle oli saapunut niin paljon ystäviä ja kollegoita. Videot eivät ihmisiä kauheasti kiinnostaneet, joten en sitten näyttänytkään kovin montaa. Sen sijaan omaa musisointiani kuunneltiin mielenkiinnolla ja soitin muun muassa Jenni Vartiaista, Tehosekoitinta, Maija Vilkkumaata ja Haloo Helsinki!ä. Kiitos Suomen apujoukoille nuottien toimituksesta. :)

Esityksen jälkeen istuin ystävien kanssa ja mietin, miten äkkiä tämä syksy onkaan mennyt. Muutamaan otteeseen olen miettinyt, että parempi olisi ollut pysyä kotona Suomessa, mutta jälkeenpäin ajatellen en kyllä vaihtaisi päivääkään pois. Nyt kun lähdön hetki lähenee, olo on ristiriitainen: toisaalta odotan jo kotiinpaluuta ja sitä, että näen perheen ja kaikki ystävät. Toisaalta taas tuntuu haikealta jättää täkäläinen elämä ja varsinkin ihmiset näin pian. 

Joka tapauksessa maanantaina - Kaisan päivänä - alkaa viimeinen Kroatian viikkoni ja silloin luokseni lennähtää myös kauan odotettu nimipäivälahja: avomieheni Jussi. Pohdiskelin blogin alkupuolella, miten selviydymme näistä kolmesta kuukaudesta erossa ja nyt jäljellä onkin enää kolme päivää. Helppoa ei ole aina ollut, mutta selviydytty on puolin ja toisin niin hyvistä kuin huonoista päivistä. Nyt kun tietää toisen olevan kohta täällä, kolme kuukautta tuntuu hujahtaneen pikavauhtia. 

Mutta ennen kuin ajatukset kääntyvät lopullisesti kotiinpäin, edessä on vielä pari vierailua lähiseudun kirjastoihin ensi viikolla. Lisäksi raportointia odottaa pari marraskuista huviretkeä Zagrebin seudulle. Eräänä lauantaina vierailin kuvankauniissa pikkukaupungissa nimeltä Samobor ja ystäväni Riikan ollessa täällä kävimme seikkailemassa Medvednican kansallispuistossa ja ihailemassa maisemia Medvedgradin linnasta (jonka lopulta suurella vaivalla löysimme...). Mutta näistä enemmän ensikerralla!

Poimi tarina - „Uberi priču“

Kuten kerroin, loppuviikosta suoritimme salaperäistä kirjojen sidontaa ja nyt seuraa selitys: lauantaina kirjaston edustalla poimittiin kirjoja puista kirjaston vuosittaisessa "Poimi tarina" -lastentapahtumassa (tapahtuman on luonut kirjailija Sanja Lovrenčić, jolla on siihen myös copyright). Aurinkoisena lauantai-aamuna ohikulkija jos toinenkin pysähtyi katsomaan, kun kirjastotätejä kiipeili puissa.

Pian kaupungin puiston puut kantoivat kaunista kirjahedelmää!

Kirjaston edusta alkoi täyttyä innokkaasta yleisöstä

ja pian odotus palkittiin kun paikalle asteli yksi kirjailija, yksi klovni ja yksi kirjastonjohtaja. 

Kirjailija Sanja Lovrenčić ja klovni pitivät lapsille tarinatuokion, jota kuunneltiin tarkkaavaisesti.

Sitten päästiinkin itse asiaan, eli poimimaan!

Tätä oli selvästi odotettu innolla.

Klovnilla oli vielä muutama ässä hihassa. Toiset osaa...

 ...ja toiset ei. Yritys oli kumminkin hyvä.

Tämä tyttö oli synnynnäinen lahjakkuus.

Lopputuloksena paljon pieniä, iloisia lukijoita. Hieno lauantai!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Last week we performed some mysterious book binding, and here's why: on Saturday we picked books from trees in front of the library. It was the annual "Pick a story" event for children. In the morning people passing by had to look twice, when they saw librarians climbing in the trees. Soon the trees were full of beautiful book fruit! People started to gather in front of the library, and soon the waiting was rewarded. Out came on writer, one clown, and one library director! Author Sanja Lovrenčić and the clown had a nice storytelling moment for children. And after this we got to the business: picking books! The end result was many, happy, little readers. What a great Saturday!

Ensimmäinen työviikko – First week at work (now also in English, due to public demand!)

Ensimmäinen, tapahtumarikas työviikko Koprivnican kirjastossa lähenee loppuaan. Kuten otsikosta näkyy, blogi on tästä eteenpäin kaksikielinen johtuen työkavereiden osoittamasta mielenkiinnosta. The English version will follow below.

 

Maanantaina saavuin kirjastolle vasta iltapäivällä (minulle ehdotettiin vapaapäivää palautuakseni matkasta, mutta halusin mennä heti katsomaan, miltä siellä näyttää). Ensimmäisenä vuorossa oli esittelykierros, joten siitä alkakoon myös kertomukseni! Koprivnican kirjasto sijaitsee upeassa 1800-luvun rakennuksessa kaupungin keskeisimmällä paikalla torin laidalla.

Knjižnica i čitaonica “Fran Galović”, Koprivnica. Kirjasto on saanut nimensä paikallisen modernistikirjailija Fran Galovićin (1887 - 1914) mukaan.

Kirjaston palvelut ovat viidessä kerroksessa (tai oikeastaan kolmessa varsinaisessa ja kahdessa "puolikerroksessa"), minkä lisäksi varasto on kellarissa, joten portaita riittää. Rakennus on hieno, mutta käytettävyyden ja esteettömyyden kannalta huono. Lisäksi tilanpuute on jatkuva ongelma: hyllyt ovat täynnä, eikä tapahtumien järjestämiselle ole juurikaan tiloja (mikä ei kuitenkaan mitä moninaisimpien tapahtumien järjestämistä, kuten olen jo saanut oppia). Uusi kirjastorakennus on kirjastolaisten toiveissa, mutta toiveen toteutuminen kestänee vielä melko kauan. 

Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee aikuistenosasto (odjel za odrasle):

Infotiski ja "tuntematon kirjastonhoitaja" ("the unknown librarian").

Aikuistenosasto yläkerrasta lastenosastolta kuvattuna.

Lasten- ja nuortenosasto (dječji odjel) sijaitsee 1,5 (tai 2.) kerroksessa:

2. kerroksessa (tai 3., miten sen nyt ottaa) sijaitsee hallintopuoli, henkilökunnan taukotilat, lukusali ja hankintaosasto (joista minulla ei ole vielä kuvia. Tässä sen sijaan aulaa ja portaikkoa): 

3. kerroksessa (tai 4.) sijaitsee tiedeosasto (stručno-znanstveni odjel), joka palvelee kaupungin opiskelijoita, tutkijoita jne. Myös aikuistenosastolla on tietokirjoja, mutta yläkerrassa on varsinainen "tieteellinen kirjasto", joka vastaa muun muassa kaupunkiin vastikään perustetun mediayliopiston tarpeisiin. Yläkerrasta löytyy myös asiakaskoneita ja musiikkikokoelma (siis cd-levyt, kirjat ovat alhaalla aikuistenosastolla) ja avoimessa ullakkokerroksessa (3,5. tai 5. kerros - miten sen nyt ottaa) ovat kirjaston erikoiskokoelmat (esim. kotiseutu).

Siinäpä sekava esittely talosta kaikessa lyhykäisyydessään. Kuten sanottu, työtehtävien puolesta ensimmäinen viikko oli moninainen. Vietin melko paljon aikaa tiedeosastolla valmistellen tiivistelmää Zadarin lokakuista konferenssia varten, mutta pääsin myös osallistumaan muun muassa satua, askartelua ja leikkiä sisältäneeseen satutuntiin (josta ei valitettavasti ole kuvia. Ensiviikolla sitten.), kirjan heittoon kirjaston takapihalla

sekä kirjojen sidontaan (enkä nyt tarkoita kirjansidontaa) hankintaosastolla.

Kahden viimeisen aktiviteetin syyt ja seuraamukset selviävät seuraavassa osassa!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

The first, eventful week at work is almost at an end. Since my colleagues in Koprivnica show interest in my blog, I will now also write it in English. :)

When I arrived at the library on Monday, I was first given the grand tour. Koprivnica library is situated in a beautiful 19th century building on a central location in the city.

Library services take place in five floors (or actually three floors and two "half-floors"), and the storage room is found in the basement. Thus, there are quite a few steps, which makes it difficult for some of the patrons to have access to all the services. In addition to this, the library suffers from lack of space: the shelves are full, and there is little room for events (which, nevertheless, does not prevent library staff from organising various kinds of events, as you will see). New library building is a common wish, but it will take quite some time for that wish to come true.

In the bottom floor there is the adults' department, and in the 1,5 floor the children and youth department. In the 2. floor there's management and acquisitions department, as well as reading room (where i don't have much pictures yet, so theres only pics from staircase and lobby). In 3. floor there's science department, and in 3,5. floor the special collections. The science department serves the students and research workers in town, and provides the materials for the newly opened media university in Koprivnica. Upstairs there's also the music collection, and computers for customer use.

On my first week of work I spent a lot of time at science department, working on my abstract for conference in Zadar. In addition to this, I attended a children's storytelling hour, took part in throwing books up in the air, and also tied strings around books. The cause and effect of the last two activities will become clear in the following posts!