Kulturno kreativni centar Pixel - sotaa apatiaa vastaan

Tämän syksyn aikana olen kuullut paljon Kroatian surkeasta taloustilanteesta, surkeasta hallinnosta, korruptiosta ja siitä, ettei nuorille ole töitä. Nuoret aikuiset opiskelevat, valmistuvat ja palaavat asumaan vanhempiensa luokse, koska eivät löydä töitä eivätkä pysty elättämään itseään. Täkäläisten kanssa keskustellessa on käynyt ilmi, että ongelma on monitahoinen ja joidenkin mielestä se johtuu myös yrityksen puutteesta. Moni on sanonut, että nuoret odottelevat kotona että joku hakisi heidät töihin, eivätkä tee mitään tai ole kiinnostuneita mistään. Kroatiassa on kuulemma perinteisesti saatu työpaikat suhteilla, eikä vielä ole herätty ymmärtämään, ettei kukaan enää tuo töitä eteen hopeatarjottimella. Itse olen kyllä tavannut monta kroatialaista nuorta aikuista, jotka yrittävät tosissaan, eivätkä silti löydä töitä. Kaikilla tuntuu olevan tilanteesta oma teoriansa (aivan kuten Suomessakin, kun nuorisotyöttömyydestä puhutaan), mutta laaja työttömyys on joka tapauksessa tosiasia ja ongelma.

Koprivnicassa joukko nuoria (tai semi-nuoria, kuten eräs heistä asian ilmaisi) naisia ja miehiä halusi jollain lailla ravistella kaupungin nuorisoa ja tarjota heille edes jotain virikkeitä. Nuorille suunnattu kulttuuritoiminta on nukkunut kaupungissa viime vuodet Ruususen unta, mutta nyt asiaan on tullut muutos. Tämä ryhmä - josta osa on työttömiä ja osa työssäkäyviä - perusti tämän vuoden keväällä vapaaehtoismeiningillä kulttuurikeskus Pixelin (Kulturno kreativni centar Pixel), jossa järjestetään viikoittain monipuolista ohjelmaa. Ohjelman suunnittelusta vastaa Pixelin omistajien kanssa yhteistyössä Mamuze, joka on kahden naisen - Mašan ja Andrejan - kulttuuriorganisaatio.

Mamuze, eli Andreja ja Maša Halloweenin kauhurunoillassa.

Tämän kolmen kuukauden aikana olen ollut Pixelissä niin esiintyjänä kuin yleisönäkin ja tapahtumien kirjo on ollut moninainen. Syyskuun alussa osallistuin kansainväliseen iltaan, missä nuoret kertoivat erilaisista vaihto-ohjelmista ja minä puhuin lyhyesti Gruntvigista. Sittemmin Pixelissä on ollut esimerkiksi kaksi "Skeptikot pubissa" -tapaamista, joissa on keskusteltu muun muassa tieteestä ja moraalista:

Skeptikot pubissa


Psykologi ja tutkija Igor Mikloušić puhuu moraalista.

Alkusyksystä Pixel järjesti myös takapihafestivaalin, jossa esiintyi muutama paikallinen ja zagrebilainen bändi.

Koprivnicalaisbändi Lolita

Lokakuussa Pixelissä vietettiin runokuukautta. Ohjelmassa oli niin paikallisten lukiolaisten runoja, dadaistista runoutta ja performanssitaidetta, paikallisen Fran Galovićin runoja runoilijan juhlaviikon kunniaksi, kauhurunoutta Halloweenina ja myös joitakin suomalaisia runoja, kuten aiemmasta postista kävi ilmi.

Lukiolaisten runoilta

Galović incognito -ilta. Paikalliset nuoret esittivät Fran Galovićin runoja lausuen ja laulaen.

Kauhurunouden ilta (jossa minun piti lukea Edgar Allan Poen runoja, mutta valitettavasti olin flunssassa kotona. Kyllä harmitti, etten päässyt käyttämään Halloween-pukuani! Minun piti olla kapteeni Jack Sparrown kadonnut sisar Jane Sparrow ja olin tehnyt hienon peruukinkin mustista sukkahousuista).

Viime viikolla pidin Pixelissä esitelmän suomalaisesta kulttuurista. Rajasin aiheen arkkitehtuuriin, kuvataiteeseen, kirjallisuuteen ja elokuviin (mikä sekin oli ihan riittävästi, kun aikaa oli 45 minuuttia). Lopuksi arvoin kuulijoiden kesken kolme pakettia Sisu-pastilleja sekä Tatu ja Patu - This is Finland -kirjan. Yleisö vaikutti tyytyväiseltä ja mikä parasta, myös ystäväni Riikka oli paikalla! Hän tuli neljän päivän vierailulle Suomesta. :)

Iloinen Sisu-voittaja numero 1.

Iloinen Sisu-voittaja nuomero 2.

Pixel on pyhittänyt oikeastaan koko Marraskuun Suomi-teemalle, vaikka muutakin ohjelmaa siellä toki on. Esitelmäni lisäksi siellä on näytetty suomalaisia elokuvia ja ensi viikolla pidän siellä vielä suomalaisen musiikin illan. 

Pixel on ensimmäisen puolivuotisensa aikana lunastanut paikkansa tärkeänä toimijana kaupungin kulttuurikentällä ja tapahtumailtoina kahvila on tavallisesti täynnä väkeä. Suosituimpia tapahtumia ovat olleet Skeptikot pubissa -kokoontumiset, joissa yleisö on myös innokkaasti osallistunut keskusteluun. Mielestäni Pixelin aktiivit tekevät todella tärkeää työtä ja näyttävät muille esimerkkiä, ettei pidä lamaantua vaikka vaikeita aikoja eletäänkin. Tärkeässä osassa on myös hauskanpito ja ystävien tapaaminen - minut on otettu vastaan lämpimästi ja voin aina luottaa siihen, että kahvilasta löytyy juttuseuraa. Oma syksyni olisi ollut huomattavasti köyhempi ilman Pixeliä ja siellä hengailevia ihmisiä!