Työpaikalla tapahtunutta: urkumusiikkia, verkkokirjastoa ja turistikierros Sastamalaan (Events at the library)

Neljäs viikko Koprivnicassa pyörähti käyntiin ja nyt on hyvä ottaa pieni katsaus ensimmäisen kolmen työviikon tapahtumiin. Suuren osan ajasta olen käyttänyt tiedeosastolla läppärin ääressä suunnitellen tulevia työpajoja, mutta olen myös osallistunut kirjaston tapahtumiin ja haastatellut milloin ketäkin kollegaa työn sisällöstä ja kirjaston toimintatavoista.

Kirjaston menneistä tapahtumista sen verran, että osallistuin muun muassa levynjulkistustilaisuuteen. Ensimmäisellä Koprivnican viikollani kävin paikallisen urkutaiteilija Natalija Imbrišakin konsertissa ja seuraavalla viikolla sain olla todistamassa hänen uuden levynsä julkistamista täällä kirjaston tiedeosastolla. Tilaisuudessa kuunneltiin levyä ja puhuttiin paljon (ymmärsin melko vähän, mutta tunnelma oli mukava ja soitto hienoa). Olen saanut tutustua Natalijaan tämän jälkeen paremmin ja hänen ansiostaan pääsin kahteen hienoon konserttiin läheisen Varaždinin kaupungin vuotuisille barokkimusiikkifestivaaleille. Mutta tästä lisää seuraavassa postissa, Varaždin ansaitsee oman blogikirjoituksensa.

Urkuri Natalija Imbrišak (toinen vas.)

Toisen tapahtuman mainitakseni kirjastolla myös vastaanotettiin USA:n lähetystön lahjoituksena yksi Kindle-lukulaite. Juttelin aikuistenosaston henkilökunnan kanssa kroatialaisten e-kirjojen tilanteesta suhteessa kirjastoon, eikä se näytä kovin hyvältä. Siinä, missä slovenialaiset pystyvät jo lainaamaan e-kirjoja asiakkaille, Kroatiassa taistellaan tekijänoikeus- ja hinta-asioiden ynnä muun kanssa, eikä ole tietoa, koska niitä mahdollisesti saadaan kirjastoon lainattaviksi. Nähtäväksi siis jää, millaiseen käyttöön Kindle täällä päätyy.

USA:n lähetystön lahjoitus

Viime viikolla sain myös opastusta kirjaston verkkopalveluihin osoitteessa http://www.knjiznica-koprivnica.hr/. Verkkokirjastosta puhuttaessa sain huomata, että täällä painitaan samojen ongelmien kanssa kuin meilläkin on painittu. Sen syvällisemmin tähän aihepiiriin menemättä sanottakoon, että koprivnicalaiset saivat käyttöönsä keskeneräisen ohjelman ja he joutuvat jatkuvasti pyytämään korjauksia haku- ynnä muihin toimintoihin, eikä moni asia toimi edelleenkään ihan niin kuin pitäisi. 

Vertaillessani Koprivnican verkkokirjastoa PIKI:in olen kovin ylpeä meidän pikiläisten verkkosisällöistä. Toisin kuin meiltä, Koprivnican sivuilta ei löydy suosituksia tai artikkeleita. Tähän tarkoitukseen hyödynnetään Pinterest-palvelua, johon on koottu lyhyitä suosituksia listoiksi: http://www.pinterest.com/knjiznicafgkc/. Hyvä idea tämäkin, jos vain asiakkaat löytävät sivustolle. Kirjasto on myös toteuttanut laajoja digitointiprojekteja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kirjaston sivuilta pääsee muun muassa käsiksi kirjailija Fran Galovićin koko tuotantoon digitaalisessa muodossa. Myös vanhojen postikorttien tietokanta on mielenkiintoista tutkittavaa.

Koprivnican vanhojen postikorttien tietokanta

Muutakin kirjastovertailua on tullut suoritettua. Viime viikolla pidin koko kirjaston henkilökunnalle kahdessa erässä esitelmän Sastamalan kirjastosta ja siitä millaisia työpäivämme ovat. Puhuin myös PIKIstä ja toimivasta seutuyhteistyöstä. Kirjastojen seudullinen yhteistyö on täällä täysin lapsen kengissä päättäjien nihkeyden takia, joten kertomukseni seutukuljetuksista ynnä muusta aiheutti yleisössä ihastuneita huokauksia. Kiinnostuneita oltiin myös muun muassa kirjastomme palautusluukusta (tänne halutaan sellainen ensitilassa) ja Mouhijärven hienosta kirjastorakennuksesta (vm. 2007).

Aluksi kuulijat pääsivät turistikierrokselle Sastamalaan.

Ja sitten tutustuttiin niin pääkirjastoon kuin muihin toimipisteisiin.

Sastamalan kaupunginkirjaston kirjalahjoitus (mm. The Seven Dog Brothers, Canine Kalevala ja Tatu ja Patu: This is Finland) sai innokkaan vastaanoton: 

Tyrmistykseni oli kuitenkin melkoinen, kun esittelin Moomins and the Great Flood -kirjaa, eivätkä ihmiset ensimmäisessä kuulijaryhmässä tunteneetkaan Muumeja! Korjasin tilanteen välittömästi ja sitten päästiinkin Muumipeikon (valkokankaalla) kanssa yhteiskuvaan: 

Toisessa ryhmässä oltiinkin paremmin muumitietoisia, joten heidän kanssaan selviydyimme ilman Googlen kuvahakua. 

Ensi viikolla Kroatiassa vietetään elinikäisen oppimisen viikkoa ja sen puitteissa on tarkoitus järjestää ensimmäinen työpajani, "Finnish for Beginners". Työpajan koostaminen on ollut jokseenkin haastavaa (en ole milläänlailla pätevä opettamaan suomea), mutta nähtäväksi jää, miten siitä selviydyn. Raportti seuraa jälkeenpäin!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

I started my fourth week in Koprivnica, and it's time to look back on some of the things that have happened here at the library during my stay. I attended local organist Natalija Imbrišak's concert, and then I was happy to attend her record release event here at the library science department. In the event we listened to her record, and there was a lot of talk (of which I understood quite little, but enjoyed the atmosphere). After this I've had a chance to get to know Natalija a bit better, and she was even kind enough to invite me to two concerts at Varaždin baroque evenings. I will tell more about this is future posts.

Another event at the library was the donation of one Kindle e-book reader to the library by the US embassy. I was talking to the staff at adults' department about the situation of e-books in Croatia, and it doesn't seem too well. There are problems with copyright issues and prices, and it remains to be seen how this is solved in regard to acquiring and borrowing the books at the library. Thus, it also remains to be seen how the Kindle will come to be used in the library.

Last week I also had the chance to get to know the library online services a bit better, and it was interesting to find that here they are facing many of the same problems that we have faced in recent years. New library system that doesn't meet the requirements of everyday collection work and customer service, but demands a lot of further development. This is very familiar to us.

As for other online services, I found that our PIKI web library has some more content in itself. For instance, Koprivnica library makes use of services such as Pinterest in introducing library materials, whereas we in PIKI have a platform for this straight in the web library. Koprivnica library has carried out very interesting digitization projects, such as digitizing the works of Fran Galović, and a collection of old postcards from the area. This database is very interesting.

In addition to comparisons with web library, we performed other kinds of library comparison as well. I talked to the staff here at "Fran Galović" about Sastamala library, and about what our work days are like. I also talked about our regional cooperation in the PIKI-network. The book donation from Sastamala was eagerly accepted, but I was surprised to find that everyone didn't know the Moomins! This was easily fixed, however, and then we even took group picture with Moomin troll in the background. 

As for things to come, next week is the Croatian week of lifelong learning, and I will have my first workshop: Finnish for beginners. We will see how it goes!

Rastoken kylä ja Plitvicen järvet

Täällä tapahtuu näköjään niin paljon, että jos en äkkiä raportoi viime viikonlopun retken loppuosaa, se jää kokonaan raportoimatta. Lähdin tosiaan lauantai-aamuna retkelle Rastoken kylän kautta Plitvicen kansallispuistoon kroatialaisen turistiryhmän mukana. Kokemus oli osittain ihan mukava, mutta lumoavan Zagreb-illan jälkeen melkoinen antikliimaksi. Hälytyskellojeni olisi pitänyt soida jo sanan "seuramatka" (mitä se sitten kroaatiksi onkaan) kohdalla, sillä kyllähän se on nähty moneen kertaan, että omatoimimatkailu on enemmän minun juttuni. Minun lisäkseni mukana oli yksi kroaatintaidoton tyttö, joten opas käänsi selostuksensa meille kahdelle tiivistetyssä muodossa, kun oli selittänyt ensin muille. Tämä oli tietysti oikein ystävällistä palvelua, joskin tuntui vähän pöhköltä (ja käänsi huomion koko ajan meihin omituisiin ulkomaalaisiin) - mieluummin olisin yrittänyt ymmärtää kroaatiksi sen, minkä pystyn.

Joka tapauksessa pysähdys Rastoken kylässä oli oikein hieno kokemus. Kylä on kuuluisa vesiputouksistaan ja niiden päälle rakennetuista taloista ja myllyistä. Tarun mukaan vesiputoukset ovat keijujen aikaansaannosta, joten tottakai kylää esitteli meille oikea keiju. 

Rastoken keiju Ana-Marija

Putoukset eivät kuulemma ole hienoimmillaan näin syksyllä, mutta kyllä ne minulle kelpasivat:

Tarina kertoo, että nuorukainen hyppäsi tähän putoukseen onnettoman rakkauden tähden ja kuoli. Rakkauden kohdetta ei koskaan saatu selville, joten paikalliset epäilevät rakastetun olleen keijukaisväkeä.

Itse kylä oli kaunis ja osa ihmisistä elättää itsensä edelleen perinteisellä myllytoiminnalla. Alla olevan kuvan oikeassa reunassa näkyvän rakennuksen kellarissa on mylly, jota iäkäs omistaja esitteli meille monisanaisesti (enimmäkseen huonoa taloustilannetta manaten) ja jolla hän jauhaa kokojyväjauhoja myyntiin. Melko monen mukaan sieltä tarttuikin jauhopussi).

Suurin osa rastokelaisista elättää itsensä matkailutoiminnalla ja kylässä on paljon turistimajoitusta. Matkailija voi majoittua veden äärelle... 

...tai jopa vesiputouksen päälle. Jotkut kuulemma valittavat metelistä, mikä kuulostaa aika koomiselta jos vesiputouksen päällä on nimenomaan haluttu nukkua. Sitä ei sammuteta yöksi.

Turistimajoitusta vesiputouksen yllä

Rastokesta matkamme jatkui kohti Plitviceä, ja pienen infotilaisuuden jälkeen ("you two come here!" ja sitten seurasi englanninkielinen selostus, jota kuuntelin naama punaisena, kun kaikki muut joutuivat taas odottelemaan meidän takiamme) lähdimme kävelemään järvireittiä. Maisemat olivat huikean hienoja. 

Näkymä ensimmäiselle putoukselle aukesi heti kun astuimme alueen portista.

Vedet olivat kirkkaita ja hohtavan sinisiä.

Kalaparvet erottuivat hyvin kirkkaassa vedessä.

Ja vesiputoukset huumasivat kauneudellaan. 

Mutta nyt päästään siihen "mutta"an: Plitvicen kansallispuisto on aivan järkyttävä turistirysä. Ihmisiä oli niin paljon, että kauniista maisemista nauttiminen oli todella haastavaa. Niinpä noin 3/4 ajasta meni turhaan odotteluun ja jonotukseen ja noin 5/4 energiasta jatkuvaan edessä ja takana kulkevien, valokuvaamaan pysähtyvien ja vastaan tunkevien ihmisten väistelyyn. Koska olin turistiryhmän mukana, en voinut edes yrittää etsiä rauhallisempia reittejä, vaan pakko oli seurata oppaan violettia sateenvarjoa vaikka maailman ääriin. 

Jonossa mentiin kuin köyhän talon porsaat. 

Oma käsitykseni onnistuneesta vierailusta kansallispuistossa on jotain muuta, kuin tuntikaupalla seisoskelua ja jonotusta ihmismassan keskellä.

Päivän kruunasi lounastauko. Meidät paimennettiin taukopaikkaan, jossa oli valittavana kaksi ravintolaa, joissa molemmissa oli täsmälleen sama ruokalista. Päätin tilata hampurilaisen, mutta nähdessäni sellaisen jonkun muun tarjottimella päädyinkin ottamaan juustopurilaisen, jos se vaikka olisi vähän parempi (maksoi 5 kunaa enemmän). No, juustopurilainen oli täsmälleen samanlainen kuin hampurilainen, lukuunottamatta muovikääreessä olevaa "aamupalajuuston" palaa, jonka myyjä heitti puolihuolimattomasti tarjottimelle hampurilaisen viereen. Näky oli sen verran surkuhupaisa, että ei siinä voinut muuta kuin nauraa. 

Hampurilaisateria ja viiden kunan juusto.

Lounastauon jälkeen luovutin; lakkasin kuvaamasta ja yritin keskittyä kaoottisissa olosuhteissa maisemien katseluun ja veden solinasta nauttimiseen sen minkä pystyin. 

Mitä tästä opimme? Jos vielä joskus menen Plitviceen (mitä kyllä epäilen), hankkiudun sinne omatoimisesti, enkä edes vilkaise järvellä kulkeviin turistiveneisiin päin (joihin jonotimme varmaan tunnin, jotta saimme istua kyydissä 10 minuutin matkan järven toiseen päähän), vaan taitan sen sijaan taipaleen rauhallisemman näköistä rantapolkua pitkin. Pakkaan mukaan omat eväät ja jätän kaikki "hienoimmat näköalapaikat" käymättä, koska minulla ei ole tarvetta toljottaa tunnista toiseen valokuvaavan ihmismuurin selkää. Tästä voi päätellä, että tämän viikonlopun parhaimmat hetket koettiin Zagrebissa, johon ei alunperin edes pitänyt pysähtyä. Niin siinä joskus käy!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

The trip to Rastoke and Plitvice was beautiful, but going there with a tourist group was a mistake. The experience at Rastoke was very positive: the village and waterfalls are beautiful, and it was interesting to hear about the history of the village, and the traditional mill industry that they still have there. 

As for Plitvice, it would have been better to go by myself, when I could have chosen more quiet routes and avoid the worst spots that were swarming with people. The landscapes were so beautiful, but the experience was somewhat ruined by the huge amount of tourists there. We were standing around and waiting, waisting time that could have been used to enjoy the beauty of the nature. The restaurants were expensive and not so good. I ordered a cheese burger, and got a normal hamburger with a slice of cheese wrapped in plastic beside it. It looked so ridiculous that I couldn't help but laugh. 

But there's always something to learn from this sort of experience: if I go to Plitvice again, I will go by myself and try to avoid the worst places, choosing other routes. I will also pack my own lunch, and stay away from the restaurants. :) Thus, the best moments on this trip were experienced in Zagreb, where I wasn't even supposed to go. Sometimes it's like that!

Pieni kurkistus taaksepäin - IFLA 2013

Mainitsin jossain blogiurani alkupuolella, että Sastamala ja Koprivnica osallistuivat Singaporen IFLA:an yhteisellä posterilla. Posterin teema oli kirjastojen yhteistyö NAPLE Sister Libraries -ohjelmassa. Tässä posteri, jonka kanssa työskentelin heinäkuussa pitkään ja hartaasti ja jota Koprivnican kirjaston johtaja Dijana ansiokkaasti esitteli Singaporessa elokuussa:

Ja tässä Singaporesta onnellisesti kotiin Koprivnicaan palannut posteri ylpeiden tekijöidensä seurassa Fran Galovićin kokoushuoneessa:

Dijanan mukaan posterimme herätti Singaporessa paljon huomiota ja ihmiset olivat yhteistyöstämme ja NAPLE Sister Libraries -ohjelmasta hyvin kiinnostuneita. Projektimme oli siis varsin onnistunut, vaikkei nyt ihan parhaana posterina palkittukaan! Annoimme kunnian enemmän kuin mielellämme Fukushiman kirjastonhoitajille, joiden posteri kertoi selviytymisestä mahdottomassa tilanteessa maanjäristyksen ja ydinonnettomuuden jälkeen. Kirjastolaiset ovat tehneet tärkeää työtä katastrofin jalkoihin jääneiden ihmisten ja yhteisön hyväksi - hienoa, että toivat sen koko maailman nähtäväksi!

IFLA 2013 voittajaposteri

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

As I mentioned in an earlier post, Sastamala and Koprivnica took part in Singapore IFLA conference with a common poster. The theme of the poster was the cooperation of our libraries, and the NAPLE Sister Libraries program. Here's the poster I worked so hard with in July, and Dijana succesfully presented in Singapore in August.

According to Dijana, many people showed interest towards our cooperation and Sister Libraries program. Thus, our project was successful - even if we did not quite get chosen for best poster. We were more than happy to give that honour to the librarians of Fukushima, whose poster was about surviving in an impossible situation after an earthquake and nuclear catastrophe. These librarians have done immensely important work in support of their community and people whose lives were destroyed in the catastrophe. It is great that they brought it into light for the whole world to see!

Zagreb - rakkautta ensisilmäyksellä / Zagreb - love at first sight

Perjantaina lähdin junailemaan kohti Zagrebia, tarkoituksena osallistua lauantaina järjestetylle retkelle Rastoken kylän kautta Plitvicen kansallispuistoon. Lähtö retkelle oli lauantai-aamuna klo 8 Zagrebin bussiasemalta, joten päätin mennä Zagrebiin jo perjantaina - muuten olisi pitänyt lähteä Koprivnicasta aamulla klo 5, mikä on näillä aamu-unigeeneillä erittäin ikävä vaihtoehto. Zagrebin piti olla lähinnä välietappi ja nukkumapaikka ennen varsinaista retkeä, mutta kaupunki näytti minulle niin kauniit kasvot, että siellä vietetty ilta ansaitsee oman blogipostinsa.

Koprivnica on n. 90 kilometrin päässä pääkaupunki Zagrebista ja junamatka kestää reilusta tunnista puoleentoista, riippuen junan laadusta. Heti kun astuin juna-aseman ovista kaupungin puolelle, tuli tunne että täällä minä viihdyn. Vastassa oli sateinen kaupunki, jossa ratikat jymistelivät ja ihmiset kiirehtivät kohti sateensuojaa. Kaiken vilinän taustalla näkyi sinistä taivasta ja kaupungin laidalla kohoava Medvednica ("karhuvuori"). Minulla kun ei ollut kiirettä, jäin hetkeksi fiilistelemään ensitunnelmaa ja odottamaan sateen taukoamista aseman katokseen.

Hetken päästä lähdin kuitenkin sateeseen talsimaan ja löysin nopeasti Palmer's Lodge -hostellin, josta olin varannut paikan kuuden hengen huoneesta. Majapaikka osoittautui oikein mukavaksi ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan (15 eurolla sai käyttöönsä mukavan pedin, hyvän kylppärin ja siistin keittiön). Sateen tauottua lähdin katselemaan kaupunkia. Halusin hyödyntää valoisan ajan ja nähdä päänähtävyydet, ennen kuin pimeä laskeutuu. Täällä se nimittäin laskeutuu todella vauhdilla sitten, kun laskeutuu ja Suomen kesän jälkeen siihen on ollut vähän vaikea tottua! 

Halusin käyttää tämän ensivisiittini kaupungin tunnelmasta ja kaduista nauttimiseen, joten en ollut valinnut mitään erityisiä vierailukohteita, vaan säästän museot ynnä muun seuraavaan kertaan. Kuten sanottu, kaupunki todella näytti minulle parhaat puolensa. Tässä kuvakavalkadi, josta toivottavasti välittyy edes osa hienosta tunnelmasta. Omissa muistoissani se kyllä tulee säilymään!

Rautatieasema - aurinkokin alkoi paistaa.

Kuningas Tomislavin puisto ja Umjetnički paviljon ("taidepaviljonki").

Trg bana Jelačića. Vanha ja uusi Kroatia edustettuna. :)

Kauppaa Jelačićin torilla.

Kirjailija August Šenoa.

Koprivnicassa ollaan ylpeitä siitä, että kroatialaisen naivistitaiteen kehto sijaitsee Koprivnica-Križevcin piirikunnassa, Hlebinen kylässä. Naivistista taidetta on esillä myös Zagrebissa.

Kravatti on kroatialainen keksintö, peräisin 1600-luvun palkkasotureilta.

Kamenita vrata

Ylläolevan kuvan keskivaiheilla näkyvä rakennus, jonne johtaa "musta aukko" on Kamenita vrata, keskiaikaiseen Gradecin kaupunginosaan johtava kiviportti. Nykyään portin sisällä on alttari, jonka luo ihmiset tulevat hiljentymään ja rukoilemaan. Vaikuttava, hiljainen paikka keskellä kaupungin vilinää. Jokainen ohikulkija teki vähintään ristinmerkin tai kumarsi alttarille sen ohittaessaan. Lisäksi portin nurkassa oli penkkejä, joilla ihmiset istuivat niin hiljaa, etten ensin huomannut siellä ketään olevankaan. Myös rakennuksen katolla oleva "aamutähti" oli mielenkiintoisen näköinen, mihinkähän sen juuret juontavat?

Crkva sv. Marka

Hassu ukkeli talon nurkalla paljastui 1500-luvulla vaikuttaneeksi kansallissankari Matija Gubeciksi.

Illan kuluessa päämäärätön kävelyretkeni osui sopivasti Lotrščakin tornin liepeille ja - kiitos Lonely Planetin - satuin muistamaan, että tornin näköalatasanteelta näkee koko kaupungin. Maksoin siis mukisematta 20 kunan pääsymaksun (n. 2,70 euroa) ja kiipustin kierreportaita pitkin ylös. Ei kaduttanut.

Kula Lotrščak

En sano, että näkymät olivat joka pennin arvoiset, sillä ne olivat niiiin paljon enemmän.

Tornista näkyi ukkospilviä ja salamointia kahdella suunnalla, mutta keskinkertaisilla kuvaustaidoillani
salamoita ei kuviin vangittu.

Pilvet roikkuivat raskaina kaupungin yllä.

Sitten aurinko laski.

Ja kadut pimenivät.

Kaduilla kuuli musiikkia joka lähtöön. Istahdin terassille kuuntelemaan irkkuduoa.

Illan päätteeksi kävellessäni jo hostellille päin törmäsin taianomaiseen näkyyn Nikola Šubić Zrinskin puistossa. Juhlavalot loistivat puissa, ihmiset tanssivat ja taustalla soi Engelbert Humperdinckin Les Bicyclettes De Belsize. Tunnelma oli lumoavan kaunis, hymyssä suin ja tippa linssissä nautin täydellisestä hetkestä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy raporttini Zagrebista. Seuraavalla kerralla matkani jatkuu kohti Rastoken kylää ja Plitviceä!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

I think it's enough to say that I had a wonderful evening in Zagreb, I'll let the pictures speak for themselves. :) Beautiful city, beautiful atmosphere. In the last two pictures there's a dance in Zrinjevac. I was walking past the square, returning to the hostel when I had to stay and enjoy the magical moment. In the background the song Les Bicyclettes De Belsize by Engelbert Humperdinck was playing, people were dancing, and the lights were amazingly beautiful. Perfect ending for a perfect evening in Zagreb. Next time I'll continue to Rastoke and Plitvice!