Marraskuisia hommia - englannin työpajasta suomalaisiin säveliin

Marraskuu on ollut melko kiireinen - niin omien tekemisteni puolesta kuin kirjastolla muutenkin. Kuun alkupuolella kiirettä aiheuttivat erityisesti kirjaston avointen ovien päivä ja vuoden kirjasto -juhlallisuuksien järjestäminen. Avointen ovien päivänä en ollut paikalla, mutta vuoden kirjasto -juhlaan osallistuin. Minua pyydettiin valmistelemaan sinne lauluesitys, joten lupasin esittää juhlassa Pirkanmaan maakuntalaulun "Kesäpäivä Kangasalla". Juhlapäivä oli 11.11. ja pitkän lämpimän jakson jälkeen se oli ensimmäinen oikea syyspäivä. Vettä tuli kuin aisaa ja tuuli puhalsi - onneksi pakkasin elokuussa mukaani goretexit ja Hai-saappaat! Niinpä saavuin juhlapaikalle upeaa, suomalaista syystyyliä esitellen (oli minulla mukana juhlavaatteet, jotka puin kirjastolla, vaikka mietinkin, että tuulipuku ja kumisaappaat olisivat tuoneet esitykseen eksoottista lisäarvoa). Laulu ja muut juhlallisuudet sujuivat hyvin, "Fran Galović"ista tuli virallisesti Kroatian vuoden kirjasto ja sitten syötiin kakkua!

Ohjelmassa oli muun muassa kansanmusiikkia Podravinan alueelta (missä Koprivnicakin sijaitsee).

Kirjaston henkilökunta vastaanottamassa palkintoa.

Vuoden kirjaston onnellinen johtaja. Kuva: Knjižnica i čitaonica “Fran Galović”

Kirjastolaisia (entisiä ja nykyisiä) kaakun äärellä. Kuva: Knjižnica i čitaonica “Fran Galović”

Juhlallisuuksien jälkeen oli aika palata kotiin valmistelemaan englannin kielen työpajaa, jonka pidin viime viikolla. Työpaja järjestettiin paikallisen vammaisjärjestö Bolje Sutran tiloissa ja tarkoitus oli opettaa englannin alkeita aikuisille, joilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia opiskella englantia. Etukäteen ryhmän taitotasoa tiedustellessani minulle sanottiin, ettei kukaan osaa yhtään englantia ja toivomuksena oli käydä läpi ihan perusjuttuja tervehdyksistä ja esittäytymisestä lähtien. Valmistelin tunnin, jossa lähdetään liikkeelle aakkosista ja opetellaan sitten sanomaan hyvää huomenta, hyvää päivää ja niin edelleen. No, itseasiassa ryhmä kyllä osasi jo kaikki asiat, mitä minun oli tarkoitus opettaa. Näin ollen työpaja tuntui omasta mielestäni hieman turhalta, mutta kävimme kuitenkin kaikki asiat läpi ja kenties siinä joku oppi jotain uuttakin. 

Nämä "opittiin" ja aika paljon muutakin.

Työpajalaiset olivat innokkaita ja keskustelua käytiin niin kroaatiksi kuin englanniksi (ja vähän suomeksikin).

Lopuksi puhuimme (yleisön pyynnöstä) hieman suomen kielestä ja kulttuurista ja minua pyydettiin myös laulamaan. Lauloin sitten jälleen "Kesäpäivä Kangasalla" - se kun oli sattuneesta syystä hyvässä muistissa. Lopputulemana kaikki olivat kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä työpajan antiin, mikä lienee pääasia. Jos olisin tiennyt ryhmän oikeasti osaavan jo englannin perusteet, olisin toki valmistellut tunnin eri tavalla. Mutta minkäs teet! Improvisaatiotaidot ainakin kehittyivät.

Tällä viikolla olivat vuorossa viimeiset julkiset esiintymiseni: yhteisluento kollegani Petarin kanssa kirjastolla otsikolla "Finnish society and libraries - Finnish-Croatian perspectives" sekä suomalaisen musiikin ilta Pixelissä. Erityisesti luento oli minulle (ja Petarille) melkoinen stressin lähde ja väänsin esitystä edellisiltana aamuyöhön asti. Petarilla oli valmisteluun vielä vähemmän aikaa, joten hän kursi oman osuutensa kokoon enimmäkseen luentopäivänä. Luentomme oli osa "Koprivnička Agora" -kulttuuri- ja koulutusohjelmaa, johon kuuluu muun muassa kerran kuussa järjestettäviä yleisöluentoja eri aiheista. Dijana ehdotti yhteisluentoa sen vuoksi, että Petar oli viime kuussa Suomessa kymmenen päivän vierailulla, Grundtvig-apurahalla hänkin. Hän vietti suurimman osan ajasta Helsingin kirjastoissa, mutta vieraili myös Sastamalassa, Tampereella ja Ylöjärvellä. Dijana halusi meidän tekevän jonkinlaista vertailua Suomen ja Kroatian kirjastoista.

Minun osuuteni käsitteli lähinnä Suomen yhteiskunnan ja yleisten kirjastojen historiaa ja kehitystä nykypäivään asti, kun taas Petar näytti paljon valokuvia ja puhui siitä, mitä näki ja minkälaisen käsityksen sai vierailunsa aikana Suomen kirjastojen nykytilasta. Kokonaisuus oli mielestäni onnistunut, joskaan en ymmärtänyt Petarin osiosta saati loppukeskustelusta paljoakaan, kun ne käytiin kroaatiksi. Sain sitten kuulla tiivistelmän seuraavana päivänä. 

Dijana ja Ljiljana avasivat tilaisuuden jännittyneiden esitelmöitsijöiden odottaessa.

Suomen historia (erittäin pienessä) pähkinänkuoressa.


Yleisöä oli paikalla mukavasti (vaikka Petar toivoikin esiintymisjännityksestä johtuen, että paikalla olisi vain kirjastolaisia - ja niin taisin toivoa alunperin minäkin) ja he kuuntelivat kiinnostuneina. 

Esityksestä selvittyämme olimme tyytyväisiä ja helpottuneita - minä siitäkin syystä, että tämä oli viimeinen "virallinen" esiintyminen kirjastolla ja selviydyin siitä kunnialla. Onnistuin siis hoitamaan kaikki Grundtvig-suunnitelmaan kirjatut tehtävät ja mikään ei mennyt puihin! Tai itseasiassa jäljelle jäi vielä suomalaisen musiikin ilta Pixelissä, mutta sen valmistelu ja toteutus - niin kuin kaikki musiikkiin ja laulamiseen liittyvä yleensäkin - oli rentoa ja mukavaa.

Esitykseeni sisältyi Youtube-näytteitä suomalaisesta populaarimusiikista, minkä lisäksi lauloin ja soitin itse. Lainasin eräältä ystävältä (karvalakkimallisen mutta ihan toimivan) kosketinsoittimen, jolla pystyin harjoittelemaan ja jota käytin myös esityksessä. H-hetki koitti eilen ja mieltäni lämmitti kun paikalle oli saapunut niin paljon ystäviä ja kollegoita. Videot eivät ihmisiä kauheasti kiinnostaneet, joten en sitten näyttänytkään kovin montaa. Sen sijaan omaa musisointiani kuunneltiin mielenkiinnolla ja soitin muun muassa Jenni Vartiaista, Tehosekoitinta, Maija Vilkkumaata ja Haloo Helsinki!ä. Kiitos Suomen apujoukoille nuottien toimituksesta. :)

Esityksen jälkeen istuin ystävien kanssa ja mietin, miten äkkiä tämä syksy onkaan mennyt. Muutamaan otteeseen olen miettinyt, että parempi olisi ollut pysyä kotona Suomessa, mutta jälkeenpäin ajatellen en kyllä vaihtaisi päivääkään pois. Nyt kun lähdön hetki lähenee, olo on ristiriitainen: toisaalta odotan jo kotiinpaluuta ja sitä, että näen perheen ja kaikki ystävät. Toisaalta taas tuntuu haikealta jättää täkäläinen elämä ja varsinkin ihmiset näin pian. 

Joka tapauksessa maanantaina - Kaisan päivänä - alkaa viimeinen Kroatian viikkoni ja silloin luokseni lennähtää myös kauan odotettu nimipäivälahja: avomieheni Jussi. Pohdiskelin blogin alkupuolella, miten selviydymme näistä kolmesta kuukaudesta erossa ja nyt jäljellä onkin enää kolme päivää. Helppoa ei ole aina ollut, mutta selviydytty on puolin ja toisin niin hyvistä kuin huonoista päivistä. Nyt kun tietää toisen olevan kohta täällä, kolme kuukautta tuntuu hujahtaneen pikavauhtia. 

Mutta ennen kuin ajatukset kääntyvät lopullisesti kotiinpäin, edessä on vielä pari vierailua lähiseudun kirjastoihin ensi viikolla. Lisäksi raportointia odottaa pari marraskuista huviretkeä Zagrebin seudulle. Eräänä lauantaina vierailin kuvankauniissa pikkukaupungissa nimeltä Samobor ja ystäväni Riikan ollessa täällä kävimme seikkailemassa Medvednican kansallispuistossa ja ihailemassa maisemia Medvedgradin linnasta (jonka lopulta suurella vaivalla löysimme...). Mutta näistä enemmän ensikerralla!

Kirjastosisaruudesta

Edellisen postauksen historiikki oli lopulta sen verran lyhyt, että mielestäni se kaipaa täydennystä. Lähinnä haluan valottaa, mistä kirjaston Kroatia-yhteys sai alkunsa ja mitä tähän mennessä on tapahtunut sillä saralla. Aloitettuani työt Sastamalassa törmäsin jossakin tiedotteeseen uudesta, kirjastojen välisestä ystävyysohjelmasta nimeltä NAPLE Sister Libraries. Ohjelman idea on, että kirjastot eri puolilta Eurooppaa lähettävät verkkosivulle itsestään kuvauksen ja tietoa siitä, minkälaisia yhteistyöprojekteja haluaisivat tehdä. Kiinnostavan sisarehdokkaan löydyttyä kirjastoon otetaan yhteyttä sähköpostilla ja jos toinenkin osapuoli on halukas muodostamaan sisaruuden, tästä ilmoitetaan oman maan Sister Libraries -koordinaattorille, joka laittaa tiedon eteenpäin organisaatioon. Sisaruuksia voi muodostaa niin monia kuin haluaa, tällä hetkellä johtopaikkaa pitää puolalainen Piekary Slaskien kirjasto, jolla on jo seitsemän sisarkirjastoa. Useimmilla niitä on yksi tai kaksi.

Ilmoitin Sastamalan mukaan muistaakseni joulukuussa 2011 ja pian saimmekin yhteydenoton Kroatiasta, Kristianilta Koprivnican kirjastosta. Aluksi kirjoittelimme lähinnä sähköposteja ja suunnittelimme erilaisia yhteistyön muotoja. Samat ongelmat tuntuvat riivaavan kirjastoja ympäri Euroopan: ajanpuute karsi saman tien suuren osan suunnitelmista, tai ainakin siirsi niitä hamaan tulevaisuuteen. Jotakin kuitenkin saimme aikaan lähes heti. Koprivnican kirjasto piti verkossa Suomi-aiheisen tietokilpailun ja järjesti kirjaston "näyteikkunaan" Suomi-näyttelyn. Me taas tilasimme kirjastoon siirtokokoelman kroaatin kielistä kirjallisuutta ja rakensimme Kroatia-näyttelyn. Näyttelyn yhteydessä oli myös Kroatia-aiheinen tietokilpailu.

Kuten edellisessä postissa mainitsin, Koprivnican kirjaston johtaja Dijana poikkesi Sastamalassa viime kesänä IFLA:n aikaan. Tämä vierailu oli oikein mukava ja antoisa molemmin puolin. Dijana tutustui Sastamalan pääkirjaston lisäksi kirjamuseo Pukstaaviin ja Tampereen pääkirjasto Metsoon, joissa molemmissa meille ystävällisesti pidettiin englanninkielinen, opastettu kierros.


Dijana ja Päivi kuuntelevat innokasta (kädet viuhuen) sepustustani pääkirjaston uudesta musiikkiosastosta.

Dijanan vierailun yhteydessä kuulin ensimmäisen kerran myös Grundtvig-ohjelmasta: hän oli itse ollut ohjelman kautta kahdeksan päivän opintovierailulla Saksassa ja muutama Koprivnican kirjastonhoitaja aikoi hakea apurahaa lyhyelle opintomatkalle Suomeen (Helsinkiin ja vierailulle Tampereelle sekä Sastamalaan) syksylle 2013. Myöhemmin selvisi, että apuraha voidaan myöntää vain yhdelle henkilölle/organisaatio kerrallaan, joten he päättivät joukostaan, kuka hakee ensimmäisenä. Nähtäväksi siis jää, saapuuko Kroatiasta vastavierailija sillä välin kun olen itse siellä!

Dijanan käynnin jälkeen olemme tehneet yhdessä mm. esityksen Koprivnicassa pidettyyn kirjastoautokonferenssiin. Lähetin Dijanalle tekstiä ja tilastoja Sastamalan kirjastoautotoiminnasta ja hän piti konferenssissa esityksen, jossa vertaili Koprivnican ja Sastamalan kirjastoautopalveluita. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä projektina haimme mukaan Singaporessa pidettävän IFLA 2013:n posterisessioon mahtipontisella otsikolla "NAPLE Sister Libraries programme: Cooperation of public libraries in Koprivnica, Croatia and Sastamala, Finland: An Example of Inspiring Practice". Meidät valittiin mukaan ja nyt onkin käynnissä innokas posterivalmistelu. Minä en sentäs meinaa matkustaa Singaporeen, joten Dijana saa siellä edustaa molempia kirjastoja.  


Tässä IFLA-posterin ensimmäinen vedos, jonka väänsin käsityönä - itse kun tykkään leikata ja liimata. Varsinaisesta julisteesta tulee (toivon mukaan) hieman tyylikkäämpi. :)
 

Tässä vaiheessa voin sanoa, että Sister Librariesiin liittyminen oli hyvä päätös ja siitä on seurannut vaikka mitä mielenkiintoista, hauskaa ja yllättävää. Tällä hetkellä ohjelmassa on mukana seitsemän suomalaista kirjastoa ja Sastamala on joukon ainoa PIKI-kirjasto. Usein kun Sister Librariesista on puhetta muiden kirjastolaisten kanssa, ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita, mutta eivät uskalla lähteä mukaan kuormittavuuden pelossa. Minun mielestäni tämä ei ole ollut ongelma: jäsenyys itsessään ei aseta kirjastolle mitään velvoitteita, eikä mitään sanella ylhäältä päin. Jokainen voi itse määrätä yhteistyön laajuuden ja sisällön, eli kaikki on kiinni sisaruksista itsestään. Suosittelen kaikille, jotka kaipaavat kirjastoonsa uusia tuulia eri puolilta Eurooppaa!