Rastoken kylä ja Plitvicen järvet

Täällä tapahtuu näköjään niin paljon, että jos en äkkiä raportoi viime viikonlopun retken loppuosaa, se jää kokonaan raportoimatta. Lähdin tosiaan lauantai-aamuna retkelle Rastoken kylän kautta Plitvicen kansallispuistoon kroatialaisen turistiryhmän mukana. Kokemus oli osittain ihan mukava, mutta lumoavan Zagreb-illan jälkeen melkoinen antikliimaksi. Hälytyskellojeni olisi pitänyt soida jo sanan "seuramatka" (mitä se sitten kroaatiksi onkaan) kohdalla, sillä kyllähän se on nähty moneen kertaan, että omatoimimatkailu on enemmän minun juttuni. Minun lisäkseni mukana oli yksi kroaatintaidoton tyttö, joten opas käänsi selostuksensa meille kahdelle tiivistetyssä muodossa, kun oli selittänyt ensin muille. Tämä oli tietysti oikein ystävällistä palvelua, joskin tuntui vähän pöhköltä (ja käänsi huomion koko ajan meihin omituisiin ulkomaalaisiin) - mieluummin olisin yrittänyt ymmärtää kroaatiksi sen, minkä pystyn.

Joka tapauksessa pysähdys Rastoken kylässä oli oikein hieno kokemus. Kylä on kuuluisa vesiputouksistaan ja niiden päälle rakennetuista taloista ja myllyistä. Tarun mukaan vesiputoukset ovat keijujen aikaansaannosta, joten tottakai kylää esitteli meille oikea keiju. 

Rastoken keiju Ana-Marija

Putoukset eivät kuulemma ole hienoimmillaan näin syksyllä, mutta kyllä ne minulle kelpasivat:

Tarina kertoo, että nuorukainen hyppäsi tähän putoukseen onnettoman rakkauden tähden ja kuoli. Rakkauden kohdetta ei koskaan saatu selville, joten paikalliset epäilevät rakastetun olleen keijukaisväkeä.

Itse kylä oli kaunis ja osa ihmisistä elättää itsensä edelleen perinteisellä myllytoiminnalla. Alla olevan kuvan oikeassa reunassa näkyvän rakennuksen kellarissa on mylly, jota iäkäs omistaja esitteli meille monisanaisesti (enimmäkseen huonoa taloustilannetta manaten) ja jolla hän jauhaa kokojyväjauhoja myyntiin. Melko monen mukaan sieltä tarttuikin jauhopussi).

Suurin osa rastokelaisista elättää itsensä matkailutoiminnalla ja kylässä on paljon turistimajoitusta. Matkailija voi majoittua veden äärelle... 

...tai jopa vesiputouksen päälle. Jotkut kuulemma valittavat metelistä, mikä kuulostaa aika koomiselta jos vesiputouksen päällä on nimenomaan haluttu nukkua. Sitä ei sammuteta yöksi.

Turistimajoitusta vesiputouksen yllä

Rastokesta matkamme jatkui kohti Plitviceä, ja pienen infotilaisuuden jälkeen ("you two come here!" ja sitten seurasi englanninkielinen selostus, jota kuuntelin naama punaisena, kun kaikki muut joutuivat taas odottelemaan meidän takiamme) lähdimme kävelemään järvireittiä. Maisemat olivat huikean hienoja. 

Näkymä ensimmäiselle putoukselle aukesi heti kun astuimme alueen portista.

Vedet olivat kirkkaita ja hohtavan sinisiä.

Kalaparvet erottuivat hyvin kirkkaassa vedessä.

Ja vesiputoukset huumasivat kauneudellaan. 

Mutta nyt päästään siihen "mutta"an: Plitvicen kansallispuisto on aivan järkyttävä turistirysä. Ihmisiä oli niin paljon, että kauniista maisemista nauttiminen oli todella haastavaa. Niinpä noin 3/4 ajasta meni turhaan odotteluun ja jonotukseen ja noin 5/4 energiasta jatkuvaan edessä ja takana kulkevien, valokuvaamaan pysähtyvien ja vastaan tunkevien ihmisten väistelyyn. Koska olin turistiryhmän mukana, en voinut edes yrittää etsiä rauhallisempia reittejä, vaan pakko oli seurata oppaan violettia sateenvarjoa vaikka maailman ääriin. 

Jonossa mentiin kuin köyhän talon porsaat. 

Oma käsitykseni onnistuneesta vierailusta kansallispuistossa on jotain muuta, kuin tuntikaupalla seisoskelua ja jonotusta ihmismassan keskellä.

Päivän kruunasi lounastauko. Meidät paimennettiin taukopaikkaan, jossa oli valittavana kaksi ravintolaa, joissa molemmissa oli täsmälleen sama ruokalista. Päätin tilata hampurilaisen, mutta nähdessäni sellaisen jonkun muun tarjottimella päädyinkin ottamaan juustopurilaisen, jos se vaikka olisi vähän parempi (maksoi 5 kunaa enemmän). No, juustopurilainen oli täsmälleen samanlainen kuin hampurilainen, lukuunottamatta muovikääreessä olevaa "aamupalajuuston" palaa, jonka myyjä heitti puolihuolimattomasti tarjottimelle hampurilaisen viereen. Näky oli sen verran surkuhupaisa, että ei siinä voinut muuta kuin nauraa. 

Hampurilaisateria ja viiden kunan juusto.

Lounastauon jälkeen luovutin; lakkasin kuvaamasta ja yritin keskittyä kaoottisissa olosuhteissa maisemien katseluun ja veden solinasta nauttimiseen sen minkä pystyin. 

Mitä tästä opimme? Jos vielä joskus menen Plitviceen (mitä kyllä epäilen), hankkiudun sinne omatoimisesti, enkä edes vilkaise järvellä kulkeviin turistiveneisiin päin (joihin jonotimme varmaan tunnin, jotta saimme istua kyydissä 10 minuutin matkan järven toiseen päähän), vaan taitan sen sijaan taipaleen rauhallisemman näköistä rantapolkua pitkin. Pakkaan mukaan omat eväät ja jätän kaikki "hienoimmat näköalapaikat" käymättä, koska minulla ei ole tarvetta toljottaa tunnista toiseen valokuvaavan ihmismuurin selkää. Tästä voi päätellä, että tämän viikonlopun parhaimmat hetket koettiin Zagrebissa, johon ei alunperin edes pitänyt pysähtyä. Niin siinä joskus käy!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

The trip to Rastoke and Plitvice was beautiful, but going there with a tourist group was a mistake. The experience at Rastoke was very positive: the village and waterfalls are beautiful, and it was interesting to hear about the history of the village, and the traditional mill industry that they still have there. 

As for Plitvice, it would have been better to go by myself, when I could have chosen more quiet routes and avoid the worst spots that were swarming with people. The landscapes were so beautiful, but the experience was somewhat ruined by the huge amount of tourists there. We were standing around and waiting, waisting time that could have been used to enjoy the beauty of the nature. The restaurants were expensive and not so good. I ordered a cheese burger, and got a normal hamburger with a slice of cheese wrapped in plastic beside it. It looked so ridiculous that I couldn't help but laugh. 

But there's always something to learn from this sort of experience: if I go to Plitvice again, I will go by myself and try to avoid the worst places, choosing other routes. I will also pack my own lunch, and stay away from the restaurants. :) Thus, the best moments on this trip were experienced in Zagreb, where I wasn't even supposed to go. Sometimes it's like that!