Syyskuun lopulla sain ensimmäiset ja odotetut vieraat Suomesta: äiti ja isä tulivat käymään! Kolmessa vuorokaudessa ehdimme nähdä yhtä ja toista. Ensimmäisenä iltana katselimme kaupunkia, minkä jälkeen kirjastonjohtaja Dijana oli miehensä kanssa kutsunut meidät kotiinsa illalliselle. Siellä tuli mainioiden ruokien ja itsetehtyjen rakijoiden (hedelmistä, marjoista, pähkinöistä jne. valmistettava likööri) maistelun lomassa pohdittua niin Kroatian kuin Suomen yhteiskuntaa ja taloustilannetta, sekä kirjastotyötä (meidän perheessä kirjastonhoitajuus on periytynyt äidiltä tyttärelle, joten olen alan naisia jo toisessa polvessa. Niinpä enemmistö paikallaolijoista oli kirjastolaisia). Ilta oli oikein mukava ja kaikki osapuolet olivat iloisia, kun saivat viimein tavata toisensa.
Toisena päivänä vierailimme Golan ja Hlebinen kylissä ihailemassa naivistista taidetta. Kuten ehkä mainitsin jossakin aiemmassa postissa, Koprivnican piirikunnassa sijaitseva Hlebinen kylä tunnetaan ympäri Kroatian (ja maailman) omintakeisen, paikallisin naivistitaiteen tyylin syntypaikkana ja koulukunnan kotina. Hlebinessä sijaitsee naivistitaiteen museo, sekä tyylisuunnan pioneeri Ivan Generalićin (1914 - 1992) ja hänen poikansa, yhtä kuuluisan naivistitaiteilija Josip Generalićin (1935 - 2004) kotitalo ja galleria. Ystäväni Helena suositteli, että vierailisimme näiden gallerioiden lisäksi hieman kauempana Golan kylässä, jossa sijaitsee taiteilija Ivan Večenaj'n (1920 - 2013) galleria. Naivistitaiteen galleriat löivät meidät täysin ällikällä ja saimme tutustua meille aivan uuteen ja vaikuttavaan taiteen lajiin.
Aloitimme kierroksen Golasta, missä meitä odottivat keväällä 92-vuotiaana menehtyneen Ivan Večenaj'n pojantytär äiteineen. He olivat suunnattoman iloisia, että olimme kiinnostuneet Ivanin taiteesta ja saimme todella lämpimän vastaanoton. Taiteilijan pojantytär kertoi meille isoisästään ja esitteli tämän galleriaa, työhuonetta ja taidetta suurella kunnioituksella.
 |
| Taiteilija Ivan Večenaj |
 |
| Ivan Večenaj'n työpöytä |
Ivan Večenaj'n galleriassa saimme tietää, että tämän naivistisen tyylisuunnan erityispiirre on, että maalaukset on tehty lasille. Vähitellen meille alkoi valjeta, miten käsittämättömän vaativasta prosessista on kyse: maalaus pitää tehdä peilikuvana lasin nurjalle puolelle ja joka ikinen yksityiskohta on saatava kerralla kohdalleen, sillä mitään ei voi muuttaa jälkeenpäin. Myös maalausten käsittely on todella vaikeaa ja raskasta, sillä lasia pitää jatkuvasti käännellä nähdäkseen, miltä kuva näyttää oikealla puolella. Tämän jälkeen kiersimme galleriaa suut auki hämmästyksestä, toinen toistaan upeampia, kekseliäämpiä ja yksityiskohtaisempia maalauksia ihaillen.
 |
| Oma lempitauluni oli tämä perhospilvi. Läheltä katsoessa huomasi joka ikisen perhosen olevan tarkkaan harkittu ja erilainen. |
 |
| Ivan Večenaj'n vaimon muotokuva |
 |
| Ivan Večenaj'n isän muotokuva |
 |
| Maalaismaisema, perinteinen aihe Večenaj'n edustamassa naivistisuuntauksessa |
 |
| Osa maalauksista oli aiheiltaan ja toteutukseltaan huomattavasti synkempiä ja hyvin kaukana ylemmän kuvan kaltaisesta hilpeästä maaseutukuvauksesta.
Ja aivan kuin pällistyksemme ei olisi vielä ollut täydellinen upeiden taulujen edessä - meille tarjottiin lopuksi emännän tekemiä leivonnaisia, sekä itsensä Ivan Večenaj'n valmistamaa rakijaa. Sitä on kuulemma jäljellä muutama pullo, joista tarjotaan maistiaisia erityisvieraille.
Isä ja äiti ihanien emäntiemme, sekä ystävällisesti kuskiksemme lähteneen Željkon kanssa.
Gallerian jälkeen suuntasimme lähellä sijaitsevaan Ivan Večenaj'n syntymäkotiin, josta taiteilija teki "etno kuća"n, eli vapaasti käännettynä perinnetalon. Talo ja pihapiiri on säilytetty perinteisessä asussaan ja niihin on kerätty vanhaa esineistöä lähiseudulta. Ivanin jälkeläiset ovat jatkaneet projektia ja niin talo kuin piha olivat todella mielenkiintoista nähtävää.
Pihassa oli nähtävillä perinteinen maissinkuivaussiilo ja perinteisiä juustoja (jotka paljastuivat kyllä lähempää tarkasteltuna kipsisiksi, mutta ulkonäkö menee täydestä).
Taloa kehysti n. 110-vuotias viiniköynnös, josta saimme maistella rypäleitä.
Keittiöön oli kerätty valtava kokoelma vanhoja astioita ja tarvikkeita. Huom. kuivatuista maissintähkistä tehty torni lieden vasemmalla puolella. On sitä osattu ennen legojakin.
Hyvästeltyämme mahtavat Golan oppaamme suuntasimme Hlebineen. Kävimme kroatialaisen naivistitaiteen museossa, johon oltiin vastikään pystyttämässä seuraavana päivänä avattavaa Dragan Gažin näyttelyä. Siellä tapasimme myös Helenan, joka oli järjestänyt vierailumme niin Golaan kuin Hlebineen. Hän sai juuri vakituisen työpaikan galleriasta ja se ei todellakaan ole nuorille helppoa. Jos nuorilla on vaikeuksia löytää töitä Suomessa, niin Kroatiassa tilanne on katastrofaalinen. Mutta aina joku onnistuu ja olen iloinen, että se joku oli tässä tapauksessa ystäväni Helena!
Hlebinen galleriassa ei saanut kuvata, joten sanottakoon vain että hienolta näytti sielläkin. Sieltä suuntasimme ehkä Hlebinen koulukunnan kuuluisimpien edustajien, isän ja pojan, Ivan ja Josip Generalićin kotitaloon ja galleriaan. Täällä esittelijänä toimi Josip Generalićin pojanpoika. Galleriat pyörivät siis perheyrityksenä! Ivan Generalić oli naivistitaiteen ensimmäisiä edustajia ja uranuurtaja. Josip Generalić taas edusti suuntauksen toista sukupolvea ja hänen maalauksissaan näkyivät 60-luvun tuulet: Woodstock, (mainiosti kuvattu) the Beatles, Janis Joplin jne. on ikuistettu lasimaalauksiin. Myös Generalićien galleriassa jäi kuvaus vähemmälle, mutta maalauksiin pääsee tutustumaan esimerkiksi täällä.
Kaikki galleriat olivat upeita, mutta lämpimimmät muistot jäivät Golasta, Ivan Večenaj'n galleriasta. Vaikuttava taiteilija, joka oli perheen kertomuksista ja seinillä riippuvista valokuvista päätellen erittäin pidetty ja arvostettu. Ivanin pojantytär toivoi meidän levittävän sanaa hienosta galleriasta, johon toivotaan paljon vierailijoita. Voin varmasti puhua myös äidin ja isän puolesta kun sanon, että suosittelemme vilpittömästi Večenaj'n galleriaa ja etno kućaa kaikille, jotka täällä päin matkailevat!
Galleriavierailujen jälkeen kävimme kurkkaamassa työpaikkaani, eli teimme pikakierroksen kirjastossa. Lauantaina suuntasimme Zagrebiin, missä vietimme vuorokauden kaupunkielämästä ja toistemme seurasta nauttien. Tässä pieni kuvakavalkadi!
Lähdössä Koprivnican asemalla.
  
Puistotapahtumassa käyskenneltiin menneiden vuosisatojen tyyliin.
Tyttöjä kansallispuvuissa.
Uutta ja vanhaa Zagrebia.
Löysimme Hannun ja Kertun kahvilan - Ivica & Marica!
Epäilen, että löysimme samalla kaupungin parhaat kakut.
Illalla päädyimme Tolkienin pubiin ja saimme maistaa ainutlaatuista hobittiolutta, suoraan Konnusta. Juomalistalla oli kaikkea mielenkiintoista aina Sauronin silmästä lähtien.
 
Illan vaikuttavin kokemus oli viiden nuoren miehen porukka, joka esitti kadulla dalmatialaista kansanmusiikkia - klapaa. Klapa on eräänlaista a'cappella -laulantaa, jota säestetään toisinaan kitaralla. Pojat lauloivat kuulijoille vedet silmiin ja yleisö lauloi hartaasti mukana tuttuja lauluja.
Sunnuntai-aamun sateessa
Sunnuntaina oli aika saatella äiti ja isä Zagrebin bussiasemalle, mistä he suuntasivat lentokentälle ja minä takaisin Koprivnicaan. Vierailu oli lyhyt mutta ytimekäs ja saimme nähdä ja kuulla vaikka mitä hienoa. Ja oli mukavaa rupatella suomeksi välillä muutenkin kuin skypen välityksellä!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
ENGLISH VERSION
My parents visited me on the last weekend of September, and we managed to see all kinds of interesting things in the couple of days that they spent here. The most amazing thing was visiting the naïve art galleries at Gola and Hlebine. In Gola we visited the gallery and etno house of Ivan Večenaj, and were very overwhelmed by the warm welcome we had from the artist's granddaughter and her mother, and the amazing pieces of art that we saw. We learned a great deal about how demanding art form this is - painting on glass in great detail - and we were immensely impressed by everything we saw. In Hlebine we visited the Naïve Art Gallery, as well as the gallery of Ivan and Josip Generalić. We were very grateful to Helena, who is working at the Naïve Art Gallery, and who organised all our visits. We will never forget the amazing day that we had visiting the galleries!
On Saturday we went to Zagreb, where we spent the day enjoying the town atmosphere and sights. After that mom and dad took the bus to the airport, and I returned to Koprivnica. The visit was short, but we all had a great time, and it was nice to talk in Finnish for a change!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti