Zadar 1/2 - Kroatian kansallinen kirjastokonferenssi - National conference of Croatian public libraries

Viime viikolla vietin viisi päivää Pohjois-Dalmatian rannikolla Zadarin kaupungissa. Reissun alkupuoli oli työmatkaa, sillä osallistuin Kroatian kansalliseen kirjastokonferenssiin. Loppupuoli taas oli lomailua ja sain nauttia upeasta vanhasta kaupungista, merestä, saarista ja vuoristomaisemista. Matkani jakautui selkeästi kahteen osaan, joten päätin tehdä saman raportoinnille. Ensin siis työ ja sitten huvi!

Keskiviikkona lähdimme kahden koprivnicalaisen kollegan, Kristianin ja Majan kanssa Kroatian kansalliseen kirjastokonferenssiin, joka järjestettiin Zadarin kaupungissa. Dijana tiedusteli minulta joskus kesällä, haluaisinko matkustaa lokakuussa rannikolle ja pitää konferenssissa esityksen elinikäisestä oppimisesta suomalaisissa kirjastoissa ja Grundtvig-ohjelmasta. Lupauduin sen enempiä miettimättä (niin kuin olen lupautunut vähän kaikkeen täällä), mutta tapahtuman lähestyessä alkoi jännitys tiivistyä. Myös Majalla ja Kristianilla oli esitykset konferenssissa: he osallistuivat Pecha Kucha -sessioon, jonka ideana ovat lyhyet ja ytimekkäät esitykset. Pecha Kucha -esitys koostuu kahdestakymmenestä PowerPoint-diasta, joita jokaista kohden on käytössä kaksikymmentä sekuntia puheaikaa. Kokonaisuudessaan esitys saa siis kestää 6 minuuttia ja 40 sekuntia. Tämä oli molempien ensimmäinen Pecha Kucha -kokemus ja sessio oli vasta konferenssin lopussa perjantai-iltapäivällä, joten jännitystä riitti myös heillä.

Lähdimme Koprivnicasta aamujunalla kohti Zagrebia, mistä oli järjestetty bussikuljetus Zadariin. Bussissa käytävän toiselle puolelle asettui yllättäen suomalainen kollega, Joensuun kirjastotoimen johtaja Rebekka Pilppula. Tiesin kyllä ohjelman perusteella, että Rebekka puhuu konferenssissa, mutta oli hauska yllätys törmätä ja tutustua häneen heti alkumatkasta. Aivoni eivät meinanneet oikein taipua suomen kieleen, vaikka kotiväen kanssa juttelen skypessä harva se päivä. Oli hassua huomata, miten sitä on orientoitunut englannin ja kroaatin kieliin niin, ettei meinannut saada suomen sanaa suustaan. Onnistui se sitten vähitellen!

Zagrebissa lähtöä odotellessa, vasemmalla Maja ja keskivaiheilla Kristian.

Saavuimme sateiseen Zadariin neljän maissa iltapäivällä ja konferenssiohjelma alkoikin lähes saman tien. Konferenssin teemana oli yleinen kirjasto kolmantena tilana julkisen ja yksityisen välillä - aihe, josta Suomessakin paljon puhutaan. Ymmärsin, että esityksissä oli paljon tuttuja aiheita, mutta paljon meni myös yli hilseen kielimuurin takia. Keskiviikkona istuin yleisössä tukenani ainoastaan Lonely Planetin minisanakirja, mutta torstaina sain englanninkieliset tiivistelmät konferenssin esityksistä, minkä lisäksi minulle tulkattiin osa esityksistä. Lopputulemana ymmärsin ehkä 30 % siitä, mistä puhuttiin ja opin paljon ammattisanastoa.

Konferenssi avattiin lauluesityksellä.

Konferenssiyleisöä

Oma esitykseni oli torstaina aamupäivällä, joten en onneksi joutunut jännittämään kamalan kauaa. Olin muokannut aihettani alkuperäisestä sen verran, että lopullinen otsikko oli "Lifelong learning and internationalization of Finnish library staff – experiences of the Grundtvig program" (Suomalaisen kirjastohenkilökunnan elinikäinen oppiminen ja kansainvälistyminen - kokemuksia Grundtvig-ohjelmasta). Valmistellessani esitystä ennen konferenssia painin jatkuvan epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Mikä minä olen tällaisesta aiheesta puhumaan, tiedot ja taidot eivät riitä jne. Sitten päätin, että nyt vaan kerron asioista oman näkemykseni, kun en muuta voi.

Tästä se lähti, kädet ja ääni täristen.

Esityksessäni pohdin sitä, ovatko suomalaiset yleiset kirjastot todella avoimia kaikille, kun otetaan huomioon että niin asiakas- kuin henkilökuntakin kansainvälistyvät. Monikulttuurisesta kirjastosta puhutaan paljon, mutta todellisuudessa suurin osa kirjastoista palvelee edelleen enimmäkseen syntyperäisten suomalaisten tarpeita ja työllistää syntyperäisiä suomalaisia. Toki eri puolilla maata tilanne on maahanmuuttajapalveluiden ja henkilökunnan koostumuksen osalta erilainen, mutta ajattelin asiaa koko maan tasolla ja esimerkiksi oman työpaikkani kannalta. Ideani oli, että siinä, missä syntyperäinen suomalainen voi kävellä mihin tahansa kotimaiseen kirjastoon, tietää mikä kirjasto on, mitä sieltä löytyy ja miten siellä toimitaan, on kokemus hyvin erilainen henkilölle, jolla on erilainen kulttuurinen ja kielellinen tausta. Jokaisen työntekijän pitäisi pystyä katsomaan tarjoamiamme palveluja erilaisista näkökulmista, jotta näkisimme, mitä tarjoamme - vai tarjoammeko mitään - asiakkaille, joilla on erilaiset lähtökohdat kuin meillä. 

Tästä sitten etenin siihen, miten erilaisen kulttuuritaustan omaava henkilö voi työskennellä suomalaisessa kirjastossa. Usein ajatellaan, että kirjastotyöntekijän pitää osata täydellisesti suomen kieltä ja tuntea niin suomalainen kulttuuri kuin kirjallisuus perinpohjaisesti voidakseen palvella asiakkaita. Tämän sijasta kannattaisi ajatella, että erilaisen kulttuuritaustan omaava henkilö on mahtava voimavara, joka voi tuoda uutta näkemystä työyhteisöönsä ja luoda uusia palveluita uusille asiakasryhmille. Hyviä esimerkkejä tästä on jo nähtävissä useissa suomalaisissa kirjastoissa, etenkin suuremmissa kaupungeissa. Toisin sanoen lähtökohtana ei pitäisi olla asiakkaan tai työntekijän kouluttaminen tai muuttaminen sillä ajatuksella, että hän voi käyttää kirjastoa tai työskennellä kirjastossa syntyperäisen suomalaisen tavoin - sen sijaan meidän pitäisi olla valmiita tarkistamaan palveluitamme ja toimintatapojamme niin, että kirjasto todella olisi avoin ja tarjoaisi kaikille jotain nykyisessä, monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Kerroin, miten tämä ajatus oli jäänyt itämään mieleeni ja miten aloin pohtia, voisinko jotenkin konkreettisesti nähdä asiat erilaisesta näkökulmasta ja kehittää kirjastomme palveluita entistä avoimemmiksi. Päätin, että paras on itse mennä kokeilemaan, miltä tuntuu elää, toimia ja työskennellä erilaisessa kulttuuriympäristössä. Sen jälkeen voi ehkä katsoa omaa työpaikkaansa uudessa valossa ja nähdä selkeämmin kirjastomme hyvät ja huonot puolet. Tämän jälkeen selostin, miten hain Grundtvig-ohjelmaan ja päädyin tänne Kroatiaan ja mitä olen Koprivnican kirjastossa tehnyt ja tulen tekemään. Ilmeisesti selvisin kunnialla ja esityksestäni pidettiin, sillä sain kutsun Zagrebin pääkirjastoon esitelmöimään tämän kuun lopulla. 

Oman esitykseni jälkeen olo oli helpottunut ja loppupäivän seurailin ohjelmaa tulkin avustamana. Iltapäivällä vuorossa oli retki Zadarin vanhaan kaupunkiin, missä oppaanamme toimi Mladen Zadarin kirjastosta. Hänellä on myös turistioppaan pätevyys, joten hän tarjosi meille mielenkiintoisen kierroksen. 

Mladen selostaa kaupungin muurilla.

Opastus oli kroaatiksi, mutta Maja käänsi minulle kärsivällisesti kaupungin historian koukeroita. Saimme nähdä kaupungin tärkeimmät paikat ja nähtävyydet, mutta kerron niistä tarkemmin  seuraavassa postissa, eli "sitten huvit" -osiossa. Allaolevassa kuvassa kuitenkin Maja ja yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Pozdrav Suncu, eli Aurinkotervehdys.

Maja, Aurinkotervehdys ja meri Zadarin sinisessä illassa.

Seuraavana päivänä olivat vuorossa Pecha Kucha -esitykset ja Majalla oli kunnia olla koko session ensimmäinen. Hän puhui Koprivnican kirjaston oppimisyhteistyöstä kaupungin eri kulttuuri-toimijoiden kanssa. 

Maja selviytyin hienosti Pecha Kuchan avausvuorosta.

Kristian taas tuskaili etukäteen, miten saa mahdutettua Koprivnican kirjaston tietopalvelut eri käyttäjäryhmille kuuteen minuuttiin ja neljäänkymmeneen sekuntiin, mutta niin vain sekin onnistui pakon edessä.

Ajattelin etukäteen Pecha Kucha -esitysten olevan turhaa kikkailua, mutta itseasiassa ne olivat oikein hauskaa vaihtelua konferenssiohjelmaan. Erittäin rajallisen ajan takia puhujat olivat joutuneet todella miettimään esityksensä toimiviksi kokonaisuuksiksi, eikä kukaan voinut jaaritella turhia. Esityksissä oli muutenkin kekseliäitä ratkaisuja ja hauskaa visuaalisuutta.

Pecha Kucha -session jälkeen konferenssi oli ohi, kollegani palasivat bussilla Zagrebiin ja minä lähdin omille teilleni etsimään vanhasta kaupungista hostellia, josta olin varannut pedin kahdeksi yöksi. Vaihdoin turistivaihteen päälle ja aloitin uuden seikkailun, josta lisää seuraavassa numerossa!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ENGLISH VERSION

Last week I spent 5 days in the town of Zadar at the coast of Northern Dalmatia. First part of the trip was work, as I took part in the national conference of Croatian public libraries. Second part was a holiday, where I enjoyed sights, sun and sea. This post will focus on the first part of the trip, and the next one on the second.

We left on Wednesday morning with colleagues Kristian and Maja from Koprivnica towards Zadar. I had promised to have a presentation about lifelong learning in Finnish libraries and Grundtvig program, and I was quite nervous. Maja and Kristian also had presentations ahead of them; they were taking part in the Pecha Kucha session which was to be at the end of the conference on Friday. 

We travelled to Zagreb by train, where there was an organised bus trasport to Zadar. On the bus I met a Finnish colleague, Rebekka Pilppula, who also had a presentation at the conference. At first I had a little difficulties with speaking Finnish after speaking English and some Croatian for weeks, but I soon got the hang of it again. It was funny to notice that you had to reset your brain back to your native language.

We got to Zadar between 3 and 4 pm, and the program started rightaway. The theme of the conference was public libraries as the third space between public and private. Many of the issues were exactly the same that we are discussing in Finland at the moment. I wasn't able to understand everything, but I was ok with the help of dictionary, English referates of the presentations, and from time to time there was also an interpreter translating for me.

On Thursday morning I had my own presentation, "Lifelong learning and internationalization of Finnish library staff – experiences of the Grundtvig program". I was very nervous when planning the presentation, feeling I don't have enough expertise and knowledge to talk about the subject. In the end I just decided that the presentation would be from my own point of view on the subject, including personal experiences, and I think it turned out ok. I was talking about the challenges Finnish libraries face when trying to adapt to the current multicultural society, and how we can offer better services for our patrons who come from different cultural and linguistic backgrounds. I survived, and I guess it was ok, because I was invited to speak at Zagreb library as well later this month. 

On Thursday afternoon we had a tour of the old town, and our guide was Mladen from Zadar library. The tour was very informative, and the town very beautiful, but I will talk about it in more detail on my next post. On Friday it was time for the Pecha Kucha presentations, and Maja had the honour of beginning the session with her presentation on Koprivnica Agora. Her presentation went very well, and so did Kristian's, who talked about information services for different user groups of Koprivnica library. At first I thought the idea of Pecha Kucha was not very good, when you only have 6 minutes and 40 seconds to talk about a wide subject. The presentations were very good, however, because the speakers had to plan the content very carefully, and use innovative ways to get everything said in the short period of time. 

The conference ended after the Pecha Kucha session, my colleagues headed back home, and I headed towards Zadar old town to find my hostel for the weekend. This started a new adventure, which I will return to in my nex post!