Viime viikolla pidin ensimmäisen työpajani kirjastolla. Kyseessä oli "Finnish for Beginners", eli suomen kielen alkeet. En ole opettaja, eikä minulla muutenkaan ollut oikein mitään haisua siitä, miten tällaista työpajaa pitäisi lähteä rakentamaan. Tarkoituksena oli pitää 45 minuutin kertaistunto, joten minulla oli hieman ongelmia yrittäessäni pohtia, miten paljon asiaa tuohon aikaan mahtuu.
Keskiviikkoiltana ennen kello kuutta odotin jännittyneenä, tuleeko työpajaan ketään. Hämmästykseni oli suuri, kun väkeä alkoi lappaa sisään ja paikalle saapui myös paikallis-tv:n toimittaja kameramiehen kanssa. (Minua haastateltiin telkkariin jo toista kertaa täällä ollessani. Kansainvälinen tv-urani on hurjassa nousukiidossa.) Lopulta osallistujia oli 24 ja kirjaston pienehkö lukusali suunnilleen täynnä. Olin odottanut ehkä viittä ihmistä, joten yllätyin erittäin iloisesti!
 |
| Tästä se lähti, tv-kameroiden surratessa. |
Tunnin aluksi kerroin hieman suomen kielen historiasta suomen kielellä ja ihmiset kuuntelivat ihastuneesti naureskellen. Sitten opettelimme aakkoset ja joitakin perusfraaseja, kuten "hyvää päivää", "mitä kuuluu", "minä olen...", jne. Kielioppiosiossa opeteltiin persoonapronominit ja sitten puhuin vähän verbeistä ja substantiiveista, mutta otin vain pintaraapaisun taivutus- ja sijamuotoasioihin, koska ne ovat itsellenikin melko hankalaa osastoa... Välillä teetin keskusteluharjoituksia ja osallistujien innostus oli suorastaan hämmentävää!
Lopuksi kerroin suomen kielen pitkistä sanoista (esim. lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas) ja keskustelukulttuurin erikoisuuksista. Loppukokeen virkaa toimitti Fröbelin palikoiden Jumppalaulu, joka saavutti suurenmoisen suosion.
 |
| Allekirjoittanut oli kyllä ainoa, joka innostui jumppaamaan mukana. Ehkä muilla olikin siksi niin hauskaa.
Työpajan päätteeksi eräs lukiolaistyttö tuli kertomaan minulle olleensa aina kiinnostunut Pohjoismaista ja että tämän jälkeen hän tietää varmaksi, että haluaa opiskella pohjoismaisia kieliä. Yksi vanhempi herrasmies taas sanoi, että hänen tyttärensä on asunut ja työskennellyt Suomessa viimeiset kahdeksan vuotta ja he tulivat siksi vaimon kanssa työpajaan. Olivat kuulemma myös hyvin tyytyväisiä. Ja niin olin minäkin - kukapa ei tällaisen palautteen jälkeen!
---------------------------
Festivaali 50+
Viikon toinen tapaus oli torstaina Koprivnican vanhainkodilla järjestetty 50+ juhla. Sastamalassa työhöni kuuluu kirjaston musiikkiosastosta huolehtiminen ja harrastan aktiivisesti laulamista ja soittoa, joten musiikki on luonteva osa vierailuani. Grundtvig-suunnitelmaani kuului "suomalaisten laulujen ilta" ja kirjaston sijaan olimme ajatelleet, että sen voisi järjestää vanhainkodilla. Kun kirjaston johtaja Dijana kysyi asiaa vanhainkodin johtajalta, tämä ehdottikin että esiintyisin siellä olevassa 50+ juhlassa. Lupasin esiintyä tapahtumassa tietämättä sen enempää, mistä on kysymys. Vähitellen minulle valkeni, että tapahtumaan tulee iäkkäitä esiintyjiä eri puolilta Kroatiaa ja Unkarista, ja että yleisössä tulee olemaan noin 200 ihmistä. Minä esiintyisin ulkomaisena kunniavieraana (joka sai erityisluvan esiintyä alle 50-vuotiaana). Iik.
Sain mahdollisuuden harjoitella vain kerran edellisenä aamuna, mitä ennen olin (kylpyhuoneaarioita lukuunottamatta) laulanut viimeksi yli kuukautta aikaisemmin Suomessa. Edellisestä pianonsoittokerrasta oli vielä kauemmin. Olin valmistautunut esittämään viisi kappaletta, mutta minulta kysyttiin voinko esittää enemmän, jos seuraavaa esiintyjää joudutaan odottelemaan. Lupasin että voin ja varustauduin Suomesta rahtaamallani Kultaisella laulukirjalla.
Torstai-iltana sain kokea jotain erityislaatuista. 50+ juhla olikin eräänlainen vanhusten laulukilpailu, johon oli ollut karsintoja eri puolilla maata. Parhaat esiintyjät olivat nyt Koprivnicassa loppukilpailussa ja esityksiä oli todella laidasta laitaan. Enimmäkseen osallistujat lauloivat kansanlauluja, mutta joukossa oli myös ikivihreitä, jotka itsekin tunnistin. Osa esiintyjistä oli aivan mahtavan hyviä, kun taas jokunen esitys päättyi siihen että niin esiintyjä kuin yleisö nauroivat vedet silmissä, kun kaikki meni niin täydellisesti pieleen. Paha mieli ei kuitenkaan takuulla tullut kellekään - tunnelma oli mahtavan lämmin ja kaikkein pahiten mokanneille esiintyjille hurrattiin eniten. Soittajat olivat aivan omaa luokkaansa: pianisti ja basisti seurasivat uskollisesti, vaikka laulaja valitsi minkä tahdin ja sävellajin.
Ensimmäisenä lauloi vuokraemäntäni Marijan äiti (allaolevassa kuvassa). Hän on Kroatiassa kuuluisa kansanlaulujen laulaja ja juhlassa hän esitti ikivanhan laulun kotikylästään. Hän on useana vuonna voittanut koko kilpailun.    
Allaolevissa kuvissa on illan voittaja, joka oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Erittäin vanha ja kumarainen herra nousi lavalle avustajan tukemana ja lauloi laulun "Kondorov Let" (El Condor Pasa / Vain kotka lentää aurinkoon) sellaisella tunteella, ettei yleisössä yksikään silmäkulma säilynyt kuivana. Hän oli voittonsa todella ansainnut.
 
Oma esitykseni sijoittui tuomariston harkinta-aikaan, jolloin esityksiä oli kuunneltu noin 2,5 (!) tuntia. Olin valinnut ohjelmistoon (vähäisten harjoittelumahdollisuuksien takia) itselleni tuttuja lauluja: setissä oli Tuonne taakse metsämaan, Valot (Badding), Päivänsäde ja menninkäinen, Yö kerran unhoa annoit (Olavi Virta) ja Kesäpäivä kangasalla. Näiden jälkeen soitin vielä muutaman täytelaulun, jotta seuraava esiintyjä ehti valmiiksi. Yleisö tuntui pitävän esityksestä ja jaksoi vielä pitkän illan loppupuolella keskittyä, vaikkei tietysti laulujen sanoja ymmärrettykään. Moni tuli kuitenkin jälkeenpäin nykimään hihasta ja kiittämään.
Naama punaisena (niin kuin aina) ja väsyneenä mutta onnellisena koetuksesta selvittyäni otin vastaan muistopatsaan ja -diplomin, jotka annettiin kaikille esiintyjille:
Ohjelman päätyttyä oli aika rentoutua, syödä, juoda ja juhlia. Ruokapöytä notkui perinneherkkuja ja perinteisellä sydänkoristeella koristettu täytekakku kruunasi jälkiruokapöydän. Ehdottomasti parhaat vanhainkotibileet, joihin olen osallistunut! Kuvat puhukoot puolestaan, jälleen kerran.
     
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
ENGLISH VERSION
You all know perfect Finnish after the workshop, so I don't have to translate this one. ;)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti