Pari viikkoa sitten osallistuin kulttuurikahvila Pixelissä runoiltaan, jossa lausuin muutamia suomalaisia runoja. Suomen tukijoukkojen ansiokkaalla avustuksella (kiitokset äidille ja velipojalle) olin valinnut yhdeksän runoa, jotka lausuin suomeksi.
 |
| "Voi tätä hoppua hoppua hoppua huusivat perunat, voi tätä hoppua"... (Kirsi Kunnas) |
Yli metsän koitti jo päivän koi (Eino Leino),
Lapsuuden maa (Lauri Pohjanpää),
Kakskymmentä suvea (Aila Meriluoto),
Kattila ja perunat (Kirsi Kunnas),
Suomalainen (Jorma Etto),
Katson penkiltä (Risto Rasa),
Kun mummot kuolevat (Eeva Kilpi),
Lokakuun seitsemäs päivä (Jukka Itkonen)
ja viimeisenä mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä veljeni Pekka Kytömäen nimetön runo, joka kuuluu näin:
Havahduin
varhain.
Harhailin
kautta rantain,
halki
puutarhain,
aivan
varkain.
Minä
mietteineni vain.
(Pekka Kytömäki, 2013)
 |
| Purkitetut runoilijat Pixelin pöydässä |
Tein hätäpäissäni runoista käännökset englanniksi, lukuun ottamatta Pekan runoa, jonka runoilija käänsi itse ja Kirsi Kunnaksen runoa, josta löytyi Herbert Lomasin tekemä, hauska englanninkielinen käännös. Käännöksiä en lausunut vaan ne jaettiin kahvilan pöytiin, joten kuulijat pystyivät seurailemaan, mistä oli kysymys. Erityisen suosion saavutti Kirsi Kunnaksen Kattila ja perunat ja kyseltiin myös, onko Pekka Kytömäen runoista enempää käännöksiä. Toivon mukaan lähitulevaisuudessa on! Kulttuurikahvila Pixel ja sitä pyörittävät ihmiset ansaitsevat oman blogikirjoituksensa lähiaikoina. Kahvila on ollut tärkeässä osassa koko Koprivnican vierailuni ajan, Pixelin porukka otti minut alusta asti avosylin vastaan ja heidän kanssaan olen viettänyt monta rattoisaa syysiltaa.
Lokakuussa osallistuin eräänä lauantai-aamuna myös kirjastolla kuukausittain järjestettävään vauvojen ja taaperoiden satutuntiin. Ohjelma pyörii yhteistyössä paikallisten lastentarhanopettajien kanssa ja ideana on satujen lukemisen lisäksi esitellä laadukkaita kuvakirjoja, laulaa ja leikkiä. Tapahtuma on niin suosittu, että osallistujat jaetaan nykyisin kolmeen ryhmään. Tällä kertaa teemana oli "Hyvää syntymäpäivää" satutuntien viisivuotistaipaleen juhlistamiseksi.
Ensin tärkein, eli koristelu.
 |
Danijela kertoo synttäriaiheisista kuvakirjoista. Pienimpien lasten ryhmälle ei luettu lainkaan perinteisen satutunnin tyyliin, vaan ideana oli leikkiä ja laulaa ja halutessaan lasten vanhemmat saivat lukea heille itse. Hieman isommille lapsille kerrottiin satuja läpivalaistuja kuvia hyödyntäen. |
Minun oli tarkoitus lähinnä seurata tapahtumia sivusta, mutta yleisön pyynnöstä lauloin muutamia suomalaisia lastenlauluja. Lyhyellä varoitusajalla (n. 5 minuuttia) en meinannut ensin saada päähäni juuri mitään, mutta lopulta lauluja alkoi putkahdella muistin lokeroista parinkymmenen vuoden takaa. Lauloin mm. Ihhahhaa, ihhahhaa hepo hirnahtaa ja Asikkalan puiset rattaat. Erityisesti heppalaulusta pidettiin. Lopulta bileet muuttuivat vallan hurjiksi, eikä tanssimisesta meinannut tulla loppua!
Lopuksi keräännyttiin vielä synttärikakun ympärille ryhmäkuvaan:
 |
| Sretan rođendan! |
Juhlien jälkeen oli aika palata ruotuun. Kuten Zadar-jutun yhteydessä mainitsin, minut pyydettiin Zagrebin pääkirjastoon luennoimaan ja tämä luento oli ohjelmassa eilen. Yleisönä oli Zagrebin sivukirjastojen ja pääkirjaston henkilökuntaa ja minun toivottiin kertovan Sastamalan kaupunginkirjastosta, päivänpolttavista aiheista suomalaisten kirjastolaisten keskuudessa sekä työvaihdostani Kroatiassa. Esitelmän koostaminen oli työn ja tuskan takana, kun pyörittelin päässäni vaikka mitä mahdollisia aiheita mediakasvatukseen ja asiakaslähtöisyyteen ynnä muuhun liittyen. Lopulta päätin, että nostan esille kirjastojen verkkopalvelut ja verkkokirjastotyön (lähinnä PIKI-verkkokirjastoa esimerkkinä käyttäen) ja puhun monikulttuurisuudesta, niin kuin Zadarissakin. Selviydyin esityksestä suunnilleen kunnialla, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Suurimpana haasteena oli ärhäkkä flunssa, jonka pelkäsin estävän koko Zagrebin reissun. Yskä ja nuha pysyivät kuitenkin aisoissa esityksen ajan ja sain parilta kuulijalta hyvää palautetta, joten eiköhän esityksestä joku jotakin saanut irti.
 |
| Hyväntuulinen yleisö |
 |
| Liikkeelle lähdettiin Sastamalasta ja lopuksi päädyttiin Koprivnicaan. |
 |
| Zagrebin pääkirjaston julkisivu. Talo on rakennettu alunperin yksityisasunnoksi. |
 |
| Kirjastotalon tunnistaa helposti katolla seisovasta kultaisesta enkelistä. |
Rakennus on hieno, mutta tilat ovat epäkäytännölliset ja kaikki paikat tupaten täynnä (etenkin varasto, jonka pursuamisesta en kehdannut ottaa kuvia kun kirjastoa esittelevä kollega vaikutti siinä kohdassa muutenkin niin onnettomalta). Käsikirjasto on suuri ja kirjat lasikaapeissa, mikä antoi melkoisen vanhanaikaisen vaikutelman.
 |
Sitä en kyllä huomannut tarkistaa, oliko käsikirjaston lasikaapeissa lukot. Aikuistenosasto on viihtyisä ja sijaitsee katutasossa. Siellä kirjat ovat kyllä avohyllyissä.  Kirjaston sisääntuloaulaa hyödynnetään näyttelytilana.  Metsätaidetta  Värikäs ja suurehko lastenosasto sijaitsee eri rakennuksessa, joskin vain yhden talon päässä kirjastotalosta.  Näyttely lastenosastolla esitteli paikalliseen tyylin koristeltuja leluja.
Kirjaston mielenkiintoisin tila oli näyttely- ja monitoimitila joka sijaitsee ullakolla, osittain katolla olevan kupolin sisällä. Ainutlaatuinen paikka järjestää monenlaista toimintaa, joskin käytännöllisyydestä ja esteettömyydestä voidaan jälleen olla montaa mieltä. Zagrebin kirjastosta sentään löytyy hissi, toisin kuin Koprivnicasta.
Ullakkohuoneessa oli kotoisa tunnelma.
 
Ullakon nurkkaan pinotut, värikkäät istuintyynyt toivat tilaan hauskaa epävirallisuutta.
Lopputulemana tästä Kroatian yleisten kirjastojen päämajasta jäi minulle varsin sekava kuva, mikä johtunee myös esittelykierrosta vaivanneesta ajanpuutteesta. Koprivnican kirjasto tuntuu huomattavasti paremmin organisoidulta ja uudenaikaisemmalta, mutta tietysti Koprivnicassa pelataan myös huomattavasti pienempien aineistomäärien ja erilaisten velvoitteiden kanssa. Pitäisi perehtyä Zagrebin kirjaston toimintaan paremmin, jotta voisin muodostaa kokonaiskuvan, sillä nyt puhun kirjastosta lähinnä ensivaikutelman perusteella.
Zagrebin kaupungista jäi sama vaikutelma kuin ennenkin: jostain syystä tunnen siellä aina oloni tavattoman kotoisaksi. Nappasin leipomosta mukaan croissantin ja kahvin ja suuntasin rautatieasemalle, mistä raiteet veivät jälleen kohti Koprivnicaa.
Zagreb Glavni Kolodvor - päärautatieasema
Lokakuun lämmössä olen harrastanut myös syysretkeilyä Koprivnicassa ja lähiseuduilla, mutta siitä enemmän ensikerralla!
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
ENGLISH VERSION
In October I have mostly prepared my programs for November, but there I've had time to do a bit something else as well. I took part in a poetry evening in Kulturno Kreativni Centar Pixel, where I read Finnish poetry. At the library I took part in a storytelling hour for babies and small children, where the theme was "Happy birthday". In the storytelling hour I also sang some childrens' songs in Finnish.
Yesterday I travelled to Zagreb, where I had a presentation at Zagreb city library about Sastamala, Finnish library work and my work here in Koprivnica. I also had a chance to take a tour at Zagreb city library.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti